14. tammikuuta 2018

Persimoniglögi

Jokunen vuosi sitten innostuin joulun alla valmistamaan itse glögejä. Useampi ohje tuli kokeiltua ja suosikiksi valikoitui ensimmäinen vaalea glögikokemus joka sekin valmistettiin omenamehupohjaan.

Tänä vuonna persimoni tuntuu olevan kaikkien huulilla. Parisen vuotta sitten taisin ensimmäisen kerran tuota etelän ihmettä ensimmäisen kerran ostaa. Itse en juurikaan näistä eksoottisista hedelmistä tykkää, mutta esikoinen ihastui persimonin makuun ihan kerta heitolla. Persimonia onkin nyt sen hedelmän sesonkiaikaan meillä syöty ihan urakalla.

Persimonia voi käyttää hyvin monenlaisiin ruokiin. Jokainen ruokaan edes vähän viittaava lehti on tänä syksynä sisältänyt jonkun reseptin jossa persimonia on käytetty. Minä nappasin testattavaksi tämän glögin (Maku 8/2017), joka osoittautui vielä aiempaa omenaista täydellistä kokemustakin paremmaksi kokeiluksi. Kanelia olisi makuuni voinut olla vähän vähemmänkin, mutta kanssajuoja oli sitä mieltä että kanelikokemus oli juuri sopiva! Makuasioista ei varmaan kannata lähteä kiistelemään.



1 l omenatäysmehua
1 l vettä
5 cm:n pala tuoretta inkivääriä
2 persimonia
0,5 tl kokonaisia mustapippureita
5 kanelitankoa
4 neilikkaa
3 rkl ruokosokeria (laitoin 1 rkl vaahterasiirappia ja 2 rkl hunajaa)

1. Kaada mehu ja vesi kattilaan, laita levy päälle ja anna kuumeta
2. Kuori inkivääri ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Pese persimonit ja leikkaa ne viipaleiksi
3. Lisää kaikki glögin ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna poreilla miedolla lämmöllä puolisen tuntia
4. Siivilöi mausteet ja nauti kuumana. Terästä halutessasi vaalealla rommilla

10. tammikuuta 2018

Cacio e pepe eli mustapippuripasta

Arkeen kaipaa nopsasti valmistuvaa lohturuokaa. Varsinkin nyt pimeään ja kylmän kosteaan aikaan täyteläisen juustoiset (ja rasvaiset) pastaruuat houkuttelevat. Tämä topakan pippurinen pasta ei maistuisi lapsille ainakaan omassa ruokapöydässäni mutta aikuiseen makuun kipakka pippuri sopii oikein hyvin!

Ruoka tuli tehtyä väsyneenä pitkän ja kiireisen työpäivän jälkeen ei ehkä niin tarkkaan ohjetta lukien. Työnsin ainekset sekaisin ja harmittelin miten persilja menee paakuiksi juuston tarttuessa siihen. Tuumailin ääneen, että olisi kyllä järkevämpää laittaa persilja vasta lautaselle valmiin ruuan päälle ja tarkemmin lukien juuri niinhän ohje neuvoikin tekemään. Älä siis tee niin kuin minä tein vaan niin kuin ohje neuvoo tekemään - persilja vasta lautaselle!! Ohjeen löysin Maku-lehden numerosta 7/2017, mutta hieman tuli taas kerran määriä muuteltua.



2-3 annosta

200 g spagettia
1 rkl voita
1,5 dl parmesaaniraastetta
0,5 dl tuoretta persiljasilppua
reilusti mustapippuria

1. Laita spagetti kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Raasta odotellessa juusto ja hienonna persilja
3. Kun pasta on kypsää, ota talteen 1 dl keitinvettä. Valuta pasta ja kaada se takaisin kattilaan
4. Sekoita spagetin joukkoon voi ja parmesaaniraaste. Lisää keitinvettä sen verran että juusto sulaa tasaisesti
5. Annostele lautasille ja viimeistele reilusti mustapippurilla ja persiljasilpulla

8. tammikuuta 2018

Bataattipizza

Muruseni tuli metsästysviikonlopun vietosta tuomisinaan saaliin sijasta hyvä idea: bataattipizza. Mikä?! No, bataattipizza! Ensi kuulemalta ajattelin että normaalin pizzapohjan päälle laitetaan bataattia ja olin jo hieman ihmeissäni. Lieneekö monta pusikoissa vietettyä viikonloppua pehmentänyt pään lopullisesti?

Sain onneksi hieman lisätietoja kyseisestä ruokalajista ja kävi ilmi että muruski oli bongannut tuon ihmeellisyyden Pirkka-lehteä selaillessaan. Sain nopsan kuvauksen ruokalajista ja lupasin kokeilla sellaisen askarrella seuraavana viikonloppuna metsästä palaavalle. Muutamaan otteeseen ajatusta päässäni pyörittelin kunnes suunnitelma oli selvä.

Ostin pari bataattia ja pizzaan sopivia täytteitä ja sitten vaan kokeilemaan. Täytteeksi laitoin tomaattikastiketta, mozzarellaraastetta, pepperonisiivuja ja punasipulia. Bataatti vaatii mielestäni aina kaverikseen fetaa (tosin käyttämäni Patros-juusto ei nimisuojatun fetan kriteereitä täytä). Muruski ei fetasta tykkää, joten lisäsin sen herkun vasta lautaselle valmiin pizzan päälle. Patistelin toverin myös maistamaan pikkuisen fetaa ja ylläripylläri: sehän maistui! Täten on taas todistettu että vähärasvainen salaattijuustokuutio on aivan eri asia kuin täysrasvainen ja suolainen verrokki ja että aina kannattaa maistaa.

Kasviksista tehty pohja ei tietenkään ole kiinteä niin kuin tavallinen pizzapohja ja pizzan rakenne oli melko mössöinen. Mutta maku oli aivan loistava! Täytteitä voi varioida aivan mielin määrin, mutta makea pohja kaipaa kyllä kaverikseen voimakkaita ja suolaisia makuja. Pohjan pehmeyttä on myös hyvä tasapainottaa täytteillä joissa on vähän purutuntumaa.

Seuraavaksi on sitten viimein testattava myös paljon puhuttu kukkakaalipizza!



pohja:
n. 300 g bataattia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

täytteeksi:
tomaattikastiketta
mozzarellaa
pepperonisiivuja
punasipulirenkaita
fetajuustoa

1. Kuori bataatti ja leikkaa se ohuiksi pyöreiksi siivuiksi. Asettele siivut leivinpaperin päälle uunipellille vähän limittäin niin että ne muodostavat tiiviin pyöreän pohjan. Ripottele päälle hieman suolaa ja mustapippuria ja pirskottele öljyä. Paahda 200-asteisessa uunissa kunnes ne ovat melkein kypsiä
2. Ota bataattipohja uunista ja laita täytteet sen päälle. Jatka kypsentämistä kunnes pizza on kauttaaltaan kypsä

2. tammikuuta 2018

Italialainen lihapullakeitto

Viileät säät ja pimeät illat houkuttelevat tekemään lämpimiä ja kotoisia ruokia. Italialainen keittiö on suosikkini ja pullollaan lämmittäviä makuja. Ohjeen tähän keittoon löysin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 1/2014. Muokkasin ohjetta jälleen hieman meidän perheen (lue: lapsien) suuhun sopivammaksi. Lihapullat tein hirven jauhelihasta ja salami ja parmesaani antoivat niihin ihanan maun – tuumattiin että joskus täytyy tehdä pelkät pyörykät tällä ohjeella ja syödä ne muusin ja timjamiporkkanoiden kanssa.

Täydellistä viikonloppuruokaa!



lihapullat:
400 g vähärasvaista jauhelihaa
50 g salamia
1 dl parmesaaniraastetta
1 valkosipulin kynsi
0,5 dl korppujauhoja
2 tl oreganoa
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
1 kananmuna

keitto:
12 dl kasvislientä
2 rkl tomaattipyreetä
2-3 porkkanaa
0,5 kesäkurpitsaa
1,5 dl pientä pastaa
basilikaa
persiljaa

lisäksi:
parmesaania

1. Valmista ensin lihapullat. Pilko salami hienoksi, kuori ja hienonna valkosipulin kynsi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja jätä odottamaan
2. Valmista keitto: mittaa kasvisliemi kattilaan ja lisää sen joukkoon tomaattipyree. Kuumenna kiehuvaksi
3. Kuori ja paloittele porkkanat. Pyörittele lihapullataikinasta pieniä pyöryköitä ja laita ne porkkanoiden kanssa kiehuvaan liemeen. Keitä kymmenisen minuuttia
4. Paloittele kesäkurpitsa. Lisää se pastan kanssa keittoon ja keitä kunnes pasta on kypsää
5. Mausta yrteillä
6. Raasta annoksien päälle reilusti parmesaania

30. joulukuuta 2017

Cuba Libre

Drinksuhommat eivät ole olleet minun juttuni ikinä. Joskus olen tilannut sinisen enkelin ja jonkun kerran gin tonicin, mutta siihenpä ne oikeastaan ovat jääneetkin. Myöskään kotona ei drinkkejä ole tullut tehtyä. Tokihan drinkin juon jos minulle sellainen sekoitetaan ja on aina mukava oppia jotain uutta!

Cuba Libressä yhdistyvät rommi ja cola ja juoma saa raikkautta limestä. Limen sijaan juomaan voi kokeilla myös sitruunaa.



4 cl vaaleaa rommia
10 cl colajuomaa
pari limeviipaletta

lisäksi:
jääpaloja

lasi: Collins

1. Täytä korkea lasi jääpaloilla
2. Mittaa lasiin rommi ja colajuoma
3. Purista limeviipaleista mehu lasiin ja laita myös viipaleet koristeeksi

17. joulukuuta 2017

Limeposset

Muruseni oli reissussa viikon. Viikkohan ei sinällään ole kovinkaan pitkä aika, mutta tässä tapauksessa päivät kuluivat todella hitaasti. Odotin reissulaista kotiin hänen ykkösvalintansa minun kokkailuistani – eli lasagne – uunissa ja viini temperoitumassa. Koska tilanne oli special niin tarjolla oli myös jälkkäriä. Limen ja valkosuklaan ystävälle valitsin tämän hyydytettävän herkun.

Possetia olen tehnyt aiemminkin, sitruunalla sillä kertaa. Silloin maku oli todella sitruunainen ja täyteläinen ja imelä. Samaa linjaa jatkoi tämäkin versio. Posset onnistui teknisesti hyvin, hyytyi kauniisti ja koostumus oli pehmeä ja sileä. Tälläkin kertaa maku oli meidän molempien suuhun liian limettinen ja todella imelä. Pikkushottina tämä menee, mutta kaipaa siltikin mielestäni kaveriksi jotain tasapainottamaan kokonaisuutta. Pieni nokare vaahdotettua sokeroimatonta kermaa annoksen päällä voisi tehdä ihan hyvää. Jatkoon menee, mutta vaatii ehkä hieman testaamista. Minkähän verran sitrusta voi vähentää, että seos vielä hyytyy? Ehkäpä etsin siihen vastausta myöhemmin. (Ohje: maku 2/2017)



6 pientä annosta

4 dl kuohukermaa
1,3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata
1 dl limettimehua

päälle:
suklaamakeisia tai valkosuklaata rouhittuna
limenkuorta suikaleina

1. Mittaa kerma ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti koko ajan sekoittaen kunnes sokeri on liuennut
2. Rouhi valkosuklaa ja lisää se kermaseokseen. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut
3. Sekoita joukkoon limemehu
4. Kaada seos pieniin laseihin tai jälkiruokamaljoihin. Peitä ja nosta kylmään yön ajaksi
5. Koristele ennen tarjoilua

16. joulukuuta 2017

Uunimunat

Joskus on ihana viettää loivaa aamua. Vaikkapa viikonloppuna kun ei ole mihinkään kiire ja voi nauttia aamurauhasta peiton alla rauhassa. Voi arvailla minkälainen sää ulkona on ennen kuin verhoa raottaa ja kurkistaa pihalle. Voi ottaa aamukahvimukin sänkyyn ja vaikkapa avata telkkarin ja katsoa vähän jotain kevyttä kivaa. Voi laittaa silmät kiinni vielä hetkeksi ja valita ihan itse sen hetken kun nousee sängystä ylös.

Tuollaisia aamuja on harvoin! Lapset pitävät huolen siitä, että aamut alkavat myös viikonloppuisin perinteistä kaavaa noudattaen. Aamukahvi digilehden ääressä ja aamupalaa nälkäisille. Välien selvittelyä ja päivän toiveiden ja suunnitelmien kuuntelemista samalla kun miettii mitä kaikkea kotihommia itse täytyy ehtiä hoitaa siinä samalla.

Mutta onneksi joskus sattuu hetki, että vapaapäivään saakin herätä ihan rauhassa aikuisten kesken. Saa juoda kahvin sängyssä ja katsoa telkkaria. Saa laittaa aamiaista kiireettä ja syödä hiljaisuudessa. Silloin on lupa herkutella ja nauttia vaikka vähän pidemmänkin kaavan mukaan. (Ohje Maku 2/2016)



0,5 dl ranskankermaa
0,25 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
4 kananmunaa
4 kirsikkatomaattia
4 viipaletta pekonia
1 rkl ruohosipulisilppua
nokare voita
parmesaania
mustapippuria

1. Voitele neljä pientä annosvuokaa voilla
2. Sekoita mausteet ranskankermaan ja jaa se vuokiin
3. Riko jokaiseen vuokaan kananmuna
4. Viipaloi kirsikkatomaatit ja laita viipaleet kananmunien päälle. Ripottele pinnalle ruohosipulia
5. Paloittele pekoniviipaleet ja paista ne pannulla kypsiksi. Valuta ylimääräinen rasva pois ja jaa pekoni vuokiin
6. Nosta annosvuoat isompaan uunivuokaan ja kaada isoon vuokaan kuumaa vettä niin että vesi yltää pienempien vuokien puoliväliin
7. Kypsennä munia 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia
8. Raasta pinnalle parmesaania ja ripottele hieman mustapippuria. Tarjoa heti