30. joulukuuta 2013

Pastaa ja punapaprikakastiketta

Pastalinjalla on siis joulunalus menty. Tässä pastan kaveriksi pääsee yksi suosikkini: paahdettu paprika. Odotin huikeaa makuelämystä ja melkein sen sainkin. Ruuan maku oli hieman vaisu. Reilulla roiskaisulla parmesaania ja rouhaisulla mustapippuria lopputulos muuttui toivotunkaltaiseksi. (Alkuperäinen ohje: Suuri pastakeittokirja)



2-3 annosta

2 punaista paprikaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili (tai maun mukaan)
1 dl kermaa
1 tl oreganoa
suolaa
250 g fettuccinea (tai muuta nauhapastaa)
parmesaaniraastetta
mustapippuria

1. Puolita paprikat ja poista niistä siemenet. Huuhtele puolikkaat. Laita paprikat kuoripuoli ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda paprikoita uunisa 200 asteessa, kunnes kuoreen tulee tummia läikkiä (noin 20 minuuttia ehkä). Laita paprikat pakastepussiin ja anna niiden jäähtyä. Kuori jäähtyneet paprikat ja suikaloi malto
2. Laita pasta kypsymään pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kypsä pasta ja laita se takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon tilkkanen oliiviöljyä
3. Valmista kastike pastan kypsyessä. Kuori ja suikaloi sipuli ja kuori ja hienonna valkosipulin kynsi. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota sipuleita sekä hienonnettua chiliä miedolla lämmöllä kunnes sipuli pehmenee.
4. Lisää paprikasuikaleet, kerma ja oregano ja keittele muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla
5. Sekoita valmis kastike pastan joukkoon. Viimeistele annokset parmesaaniraasteella ja mustapippurilla

29. joulukuuta 2013

Pistaasi-karpalo-suklaamakeiset

Tänä vuonna oli suuret suunnitelmat joulun makeisosaston suhteen. Tarkoitus oli tehdä sitä sun tätä, ainakin seittemää sorttia ja myös toisille annettavaksi. Toisin kävi. Aika kului ja kului ja joulu läheni. En edes yritä vedota kiireeseen ja joulustressiin, vaan tänä vuonna päätin että stressiä ja kiirettä ei ole (joulun takia ainakaan).

Ja niin kävikin! Lahjat lapsille oli hankittu jo marraskuussa; joulukortit (joista tuli tänä vuonna valitettavan rumia) askarreltu joulukuun alussa ja postitettu ja laatikkoihin jaettu ajallaan; lahjat paketoitu joulukuun puolivälissä; pienet muistamiset lasten kouluun ja päiväkotiin sekä isovanhemmille suunniteltu, hankittu ja valmistettu kaikessa rauhassa. Karkkistressiä en enää suostunut ottamaan.

Mutta jotainhan sitä pitää kuitenkin tehdä kun on se ajatus päähän nakuteltu. Teimme siis poikien kanssa pikaisia joulunamusia. Minä sulatin ja pursotin ja pojat ripotteli. Liukuhihnahommaa, mukavaa ja nopeaa. Ja lopputulos oli yllättävän hyvä - suolaisen ja makean kutkuttava liitto. (Idea Kotivinkin jouluherkut 2013:sta)



n. 100 kpl

200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
100 g pistaaseja
50 g kuivattuja karpaloita

1. Kuori pistaasit ja hienonna ne karkeaksi rouheeksi. Hienonna myös karpalot. Sekoita rouheet kulhossa sekaisin
2. Paloittele suklaat toiseen kulhoon ja sulata ne varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Kaada sula suklaa pursotuspussiin (tai minigrippiin). Leikkaa kulmaan pieni reikä ja pursota suklaakasoja leivinpaperin päälle
3. Ripottele pistaasi-karpaloseosta sulan suklaan päälle ja jätä makeiset jähmettymään huoneenlämpöön

28. joulukuuta 2013

Pasta arrabbiata

Pitkän työsyksyn jälkeinen väsymys alkoi näkyä ruokalautasella joulua kohti mentäessä. Tai oikeastaan se näkyi mieliteoissa – hiilareita, hiilareita ja jospa vaikka hiilareita pikkuisen. Pastaa on siis tullut puputettua ihan ylen määrin. Pasta on houkutellut myös helppoutensa vuoksi, ruoka kun yleensä valmistuu käden käänteessä. Tässä yksi peruspasta, jonka lämpimän tuliset maut hellivät väsynyttä. (alkuperäinen ohje: Suuri pastakeittokirja)



2-3 annosta

75 g pekonin rasvaa (käytin puoli pakettia pekonia)
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 punainen chili (tai maun mukaan)
250 g kypsiä tomaatteja hienonnettuna
suolaa ja pippuria
pieni luraus hunajaa
250 g pastaa
1 rkl tuoretta persiljaa (tai yrttikuutio)

1. Pilko pekoni ja ruskista se hyvin omassa rasvassaan pannulla
2. Kuori ja hienonna sipulit ja lisää ne hienonnetun chilin kanssa pekonin joukkoon. Jatka kypsentämistä kunnes sipuli on pehmeää
3. Kuutioi tomaatit ja lisää ne pannulle. Laita kansi päälle ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen reilun puoli tuntia kunnes se on sakeaa. Mausta suolalla ja pippurilla ja hunajalla
4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan kastikkeen valmistuessa. Valuta ja kaada takaisin kattilaan
5. Sekoita pastan joukkoon tomaattikastike ja persilja ja sekoita hyvin. Tarjoa parmesaaniraasteen kera

20. joulukuuta 2013

Pastaa, oliiveja ja mozzarellaa

Kiirettä töissä ja kiirettä kotona. Sitä on ollut elämä pullollaan koko syksyn. Yhtäkkiä huomaankin viettäväni viikonloppua ilman lapsia ja ilman mitään pakollista tekemistä. Tein aamiaiseksi pekonia ja munakokkelia, kävin kaupungilla shoppailemassa hieman joulujuttuja (ja uudet hiihtohousut!!) ja sen jälkeen reippailin vielä pirtsakassa pikkupakkasessa ja auringonpaisteessa jakamassa joulukortit lähellä asuville ystäville ja tuttaville.

Kotiin tultuani nälkä alkoi jo vaivata ja pyöräytin pikaisen pastan. Monennenkohan kerran sanon, mutta sanonpahan silti, että kyllä sitä vaan voi muutamasta hyvästä raaka-aineesta saada aikaan aivan loistavan makuelämyksen! Vaikkakin mozzarellan ja oliiveiden yhdistelmä ennakkoon tuntui jotenkin oudolta, niin suussa se ei ollut ollenkaan outoa vaan lähinnä match made in heaven. Ja kun tämä fakta yhdistetään vielä seikkaan, että ruuan laittamiseen meni vain noin 15 minuuttia, on tämä ruoka selkeästi laitettava korvan taakse!

Kun talven hiihtokausi pääsee kunnolla käyntiin, on tarvetta juuri tällaisille nopeille ja maukkaille pastaruuille, jotka valmistuvat käden käänteessä paikkaamaan hiihtelyn aiheuttamaa energiavajetta ennen kuin sortuu napsimaan jääkaapista jotain ihan mitä vaan. Ylisyöntiin tämänkin kanssa kyllä helposti ajautuu. Mutta hiihdellään sit seuraavalla lenkillä vähän enemmän! (Ohje: Suuri pastakeittokirja)



2-3 annosta

300 g fettuccinea
30 g voita
1 valkosipulin kynsi
1 persiljakuutio (tai tuoretta persiljaa)
1 dl kalamataoliiveja
100 g mozzarellaa

1. Aloita pastan keittäminen kuumentamalla vesi ja jatka pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Sulata voi pannulla. Kuori sillä aikaa valkosipulin kynsi ja raasta se pannulle. Kuullota hetkinen ja lisää pannulle persiljakuutio ja nosta pannu syrjään odottamaan
3. Puolita oliivit ja kuutioi mozzarella
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon valkosipulivoi, oliivit ja mozzarella. Jos käytät tuoretta persiljaa, hienonna se ja lisää pastan sekaan lopuksi. Sekoita hyvin. Rouhaise annoksen päälle hieman mustapippuria

18. joulukuuta 2013

Patronan flan

Tein eräänä viikonloppuna karamellivanukasta Glorian ruoka&viini –lehden numerossa 5/2013 olleen ohjeen mukaan. Odotukset korkealla, mutta ei menny ihan niin kuin Strömsössä.

Ensinnäkin karamelli. En oikein osannut arvioida ”kypsyysastetta” ja karamelli meni melko paahteiseksi. Se myös jähmettyi todella tiukkaan kakkuvuoan pohjalle. Osa karamellista valui onneksi kivasti vanukasta pitkin kumoamisen jälkeen antamaan vähän särmää miedon pehmeälle vanukkaalle. Vuokaa sai kyllä liottaa ja pestä ihan urakalla.

Toiseksi sitten se vanukas. Massa oli simppeli valmistaa ja kaikki sujui hyvin. En omista kiinteää pyöreää kakkuvuokaa (kuten ohjeessa kehotettiin käyttämään) eikä irtopohjavuoka sovellu vesihaudekypsennykseen, joten käytin vanukkaan teossa torvivuokaa. Ohjeessa annettu kypsennysaika ei riittänyt paksulle vanukaskerrokselle alkuunsakaan, vaan kypsennystä täytyi jatkaa vielä toisen tunnin verran. Vanukas oli kypsä ja sileä rakenteeltaan, mutta mielestäni maku oli hieman liikaa kananmunamainen. Lieneekö kypsennysaika ollut kuitenkin liian pitkä.

Mitä opin? Seuraavalla kerralla puolitan annoksen, keitän karamellia vähemmän aikaa ja teen vanukkaat pieniin annosvuokiin jolloin kypsymisen pitäisi tapahtua nopeammin. Pakko testata toistekin, tämä vaikuttaa niin herkulta!




2 dl sokeria
0,5 dl vettä
7-8 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria
2 tlk (à 397g) makeutettua kondensoitua maitoa
6 dl täysmaitoa

1. Ota esille pyöreä kiinteäreunainen kakkuvuoka (halk. n. 25 cm) tai torvivuoka ja laita se pannunalusen päälle.
2. Tee karamelli: mittaa sokeri ja vesi kattilaan ja kuumenna seos. Keitä sekoittamatta 2-3 minuuttia kunnes väri alkaa muuttua kellertäväksi. Värin muututtua jatka keittämistä sekoittaen pari minuuttia kunnes väri muuttuu kullanruskeaksi. Kaada karamelli vuokaan ja jätä jäähtymään
3. Valmista vanukas: riko munat kulhoon. Vatkaa niiden rakenne rikki sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja kondensoitu maito ja sekoita tasaiseksi. Lisää maito ja sekoita hyvin
4. Kun karamelli on jäähtynyt kunnolla, kaada vanukasseos vuokaan. Peitä vuoka tiukasti foliolla ja nosta vuoka suurempaan uunivuokaan tai reunalliselle uunipellille. Kaada uunivuokaan kuumaa vettä noin 1-2 cm:n korkeudelle
5. Nosta vuoka uuniin ja kypsennä vanukasta 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Valmis vanukas on kiinteää eikä tartu veitseen. Jatka tarvittaessa kypsentämistä toisen tunnin ajan – älä kuitenkaan nosta lämpöä!
6. Jäähdytä valmis vanukas huoneenlämpöiseksi ja nosta se sitten jääkaappiin. Irrota kylmä vanukas vuoan reunoista veitsen avulla ja keikauta se lautaselle. Vanukas säilyy jääkaapissa noin viikon verran

6. joulukuuta 2013

Mantelinen mutakakku (gluteeniton)

Taannoisen pitkän sairastamisen jälkeen alkoi tehdä mieli pölistellä hieman jauhoja ja tehdä jotain tuhtia hyvää. Eino-myrskyn kerätessä voimiaan, vietimme sunnuntaiaamupäivän lasten kanssa sisätiloissa ulkoilun sijaan. Pojat katsoivat tyytyväisinä lastenohjelmia olohuoneessa ja minä surruutin tyytyväisenä vatkainta keittiössä – ovi visusti kiinni (ihan vaan siksi etten häiritsisi poikien rauhaa…!!). Lopputuloksena oli aivan ihanan mehevä mantelin ja suklaan yhdistelmä – melkeinpä överimakea herkku. Kaloreita ainaki kaks, mutta ei haittaa. Ja kuva ei onnistunu, mutta ei voi mitään näin jälkikäteen. (Ohje: Maku 6/2013)



125 g voita
1,5 dl sokeria
3 munaa
125 g tummaa suklaata
125 g mantelijauhetta
0,5 tl manteliaromia

kuorrutus:
100 g tummaa suklaata
35 g voita
1 rkl hunajaa

1. Sulata suklaa varovaisesti mikrossa tai vesihauteessa ja jätä se jäähtymään
2. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla huolella vatkaten
3. Sekoita suklaa muna-sokeri-voi-seokseen
4. Sekoita taikinaan myös mantelijauhot ja manteliaromi
5. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halk. 20 cm). Paista kakkua 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Pienennä lämpö 175 asteeseen ja jatka paistamista vielä 10 minuuttia
6. Jäähdytä kakku vuoassa ja siirrä se lautaselle vasta kun se on kunnolla jäähtynyt. Mittaa kuorrutuksen ainekset pieneen kattilaan. Kuumenna aineksia varovaisesti miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen. Kaada kuorrute kakun päälle ja valuta sitä hieman reunojen yli

1. joulukuuta 2013

Pähkinä-taatelineliöt

Joulukuun ensimmäinen päivä! Käsittämätöntä! Minne katosi loka- ja marraskuu? Syksy on hurahtanut ohi aivan huomaamatta ja nyt ollaan jo adventissa valmistautumassa joulun juhlaan kynttilöineen ja kynttelikköineen.

Joulukuun ensimmäinen päivä onkin ollut talvinen lumituiskuineen ja tuulineen. Aamulla käytiin seittemänveen kanssa mäenlaskussa ja viisivee jäi kotiin viettämään kuumeetonta päivää parin päivän sairastamisen jälkeen. Iltapäivällä uskaltauduimme kaupoille – se oli virhe!! Uusi sänky on tosin tilattu, yksi lapsi sai talvikengät ja kollarihousuja, toinen lapsi sai rukkaset ja äiti sai ruokaostokset hoidettua. Mutta voi hyvänen aika kun ei taas jälkikasvu osannut käyttäytyä isossa kaupassa!! Eli hermo kireellä kotiin. Lapset äkkiä elokuvan ääreen ja minä menin lepuuttamaan hermojani keittiöön.

Leivoin jouluntuoksuisen taatelikakun (jonka ohjeen olen jostakin leikannut) – ja tein sen ihan yksin! En edes taikinamaistiaisia tänään tarjonnut! Julmuuksien julmuus sentään. Valmista lopputulosta maisteltiin kyllä sitten kaikki yhdessä Afrikan tähden väliajalla ja kolme neljästä syöjästä totesi kakkupalan liian suureksi. Kakku on todella makeaa, eli kannattaa leikata pieniksi palasiksi. Kaloreita tässä on ainakin yksi tai kaksi, mutta itse tasasin tilannetta tekemällä reippaan lihaskuntotreenin kakun ollessa uunissa.



16 palaa

täyte:
200 g pehmeitä kuivattuja taateleita
2 dl omenatäysmehua
1 tl kanelia
0,25 tl neilikkaa
ripaus inkivääriä
1,5 rkl sitruunamehua (unohdin tämän kokonaan!)

taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl fariinisokeria
160 g pähkinärouhetta
2 dl kaurahiutaleita
175 g pehmeää voita

pinnalle:
3-4 rkl tomusokeria
1 rkl vettä

1. Pilko taatelit pieniksi paloiksi ja laita ne pieneen kattilaan. Kaada joukkoon mehu ja mausteet. Keittele miedolla lämmöllä vartin verran ja nosta
2. Mittaa kulhoon vehnäjauhot, leivinjauhe, fariinisokeri, pähkinärouhe ja kaurahiutaleet. Sekoita tasaiseksi. Nypi joukkoon pehmeä voi
3. Voitele uunivuoka (20 x 30 cm) ja painele puolet taikinasta vuoan pohjalle. Levitä taikinan päälle taateliseos ja lisää sen päälle loppu taikina. Tasoittele taikina kevyesti painellen
4. Paista 175 asteessa puoli tuntia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa kakku pois vuoasta. Jäähdytä
5. Valmista kuorrute sekoittamalla ainekset sekaisin ja valuta siitä raitoja jäähtyneen kakun päälle

29. marraskuuta 2013

Suklaaboston

Pläräsin joku aika sitten reseptilaatikkoani etsiskellen jotain kotoisaa sunnuntaileipomista koko perheelle, jotain comfort-sarjaan kuuluvaa. Käsiini osui suklaabostonin ohje ja nyt vasta oikeasti tajusin että bostonkakkuhan on ihan vaan pullia vuoassa kypsennettynä. Hiivataikinahan on ikuinen kompastuskiveni ja taas oikein yritin keskittyä vaivaamiseen. Siltikin – taaskin - lopputulos jäi hieman kuivakaksi vaikka taikinan leivottavuus olikin oikein hyvä. Pulla maistui kuitenkin kanssaeläjille ja valokuva tuli räpsättyä aivan viimehetkillä ennen pullan loppumista. Ohje on otettu Glorian Ruoka&viini-lehden numerosta 3/2009.



2 dl maitoa
1 kananmuna
1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
n. 8 dl vehnäjauhoja (laitoinkohan edes noin paljoa)
1 pss kuivahiivaa
200 g huoneenlämpöistä voita

täyte:
50 g tummaa suklaata
100 g valkosuklaata
50 g voita

voiteluun:
1 muna

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Vispaa joukkoon kananmuna, sokeri ja suola
2. Sekoita hiiva 1 desilitraan jauhoja ja vispaa ne maidon joukkoon
3. Vaivaa loput jauhot pienissä erissä taikinaan. Älä laita kaikkia jauhoja mikäli taikina alkaa mennä kuivaksi
4. Vaivaa lopuksi joukkoon pehmeä voi. Jatka vaivaamista kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa vaivatessa kulhon reunoista
5. Kohota liinan alla vedottomassa paikassa noin tunnin verran
6. Kauli kohonnut taikina ohuehkoksi levyksi jauhotetulla pöydällä. Rouhi suklaat ja ripottele rouhe tasaisesti levyn päälle. Pilko voi pieniksi nokareiksi ja levittele nekin taikinalevyn päälle
7. Kääri levy rullalle ja leikkaa 12 palaan. Asettele palat voideltuun irtopohjavuokaan. Jätä kohoamisen varaa. Kohota pullia liinan alla puolisen tuntia
8. Paista bostonkakkua 200 asteessa uunin alatasolla puolisen tuntia
9. Irrota jäähtynyt kakku vuoasta. Koristele halutessasi sulatetulla suklaalla

17. marraskuuta 2013

Raparperi-kookosmuffinssit

Raparperi ja kookos tuntuivat ennakkoon ajatellen jotenkin kummalliselta yhdistelmältä, mutta lopputulos olikin aivan loistava! Raparperin kirpeys ja kookoksen täyteläinen pehemeys (niin ja se voin tuttu ja runsas maku) olivat todella hyvä yhdistelmä. Voita oli kuorrutteessa jopa liikaakin, mutta muffinssit olivatkin sitten sitäkin mehevämpiä. Näitä suosittelen lämpimästi!! (Ohje: Maku 2/2013)



n. 15 kpl

taikina:
2 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl kermaa
3 dl raparperipaloja

kuorrutus:
2,5 dl kookoshiutaleita
1 muna
100 g voita
1 dl sokeria
1 tl sitruunamehua

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi seos muna-sokerivaahtoon. Sekoita taikinaan rasva ja kerma ja kääntele lopuksi joukkoon raparperipalat
3. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia
4. Sekoita sillä välin kuorrutteen ainekset sekaisin.
5. Ota muffinssit pois uunista ja jaa kuorrute niiden päälle. Paista muffinsseja vielä noin 10 minuuttia kunnes kuorrute on saanut kauniin värin

16. marraskuuta 2013

Muumionakit

Kuopuksen 5-vuotissynttäreitä vietettiin tänä vuonna halloweenteemalla. Tarjolla oli mustia lepakkopikkuleipiä, kärpästäytekakkua, suklaakurpitsoja ja –noitia, pääkalloilla koristeltuja koktailtikkuja, patonkia ja suolatikkuja. Ja aikuiseen makuun tietysti voileipäkakkua. Näitä nakkeja tuli tehtyä hieman extempore kun bongasin kuvan Facebookista. Hyvä ja helppo idea – kuka lienee keksinytkään! Muumioista tuli melkeinpä niin söpöjä ettei niitä olisi raaskinut syödäkään! No food with eyes for me!!



10 nakkia
2 voitaikinalevyä
1 kananmuna
n. 1 rkl ranskankermaa tai majoneesia
koristerakeita

1. Sulata voitaikinalevyt hyvissä ajoin ennen käärimistä. Leikkaa levyt pitkittäin kapeiksi suikaleiksi
2. Kääri jokaisen nakin ympärille yksi taikinasuikale. Suikaletta pitää hieman venyttää että yltää koko nakin pituudelle. Kiinnitä suikaleiden päät kiinni huolella nipistäen että käärö ei lähde aukeamaan uunissa
3. Voitele taikina munalla. Kypsennä nakkeja uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia kunnes pinta saa väriä. Jätä jäähtymään
4. Pursota muumionakeille silmät ranskankermasta tai smetanasta ja tee mustuaiset koristerakeista. Myös pippureita tai elintarvikeväriä oli facebookista löytyneissä muumioissa käytetty. Rusinanpalaset voisivat olla myös yksi hyvä vaihtoehto!

13. marraskuuta 2013

Curry possunniskasta

Sitkeääkin sitkeämpi virus pyörii elimistössä ja kuumemittari on näyttänyt lämpöisiä lukemia jo kolmatta viikkoa. Lääkäri ei löytänyt mitään sellaista mihin lääkkeet pystyisivät eli luontevana vaihtoehtona on sitten kääntyä keittiöapteekin puoleen.

Valitsin pötköttelyviikonlopun sunnuntaille lämmittävän curryn, jonka ohjeen olen kirjoittanut ylös Gordon Ramsayn Gordon kokkaa tykimmin –ohjelmasta. Suomentaja on onnistunut taas kerran kääntämään hyvin asiallisen ja fiksun ohjelman nimen kuulostamaan halvalta sisällyksettömältä pläjäykseltä, jonka täytyy houkutella katsojia iskevällä nimellä. No, nimestä huolimatta tykkäsin Gordonin ohjelman ohjeista ja sen tarjoamista opeista koskien tekniikoita, raaka-aineita ja välineitä. Sähäkkään ja räjähtelevään Gordoniin tottuneena sarjan viimeiset osat alkoivat käydä hieman pitkäveteisiksi kun Gordon puhuikin hyvin hyvin pehmeällä ja hellällä äänensävyllä ja huokaili ja hymisi ruokaa laittaessaan. Lieneekö naiskokkaajat ollut ensisijainen kohderyhmä tätä ohjelmaa tehdessä?!

Mutta ohjeessa ei ollut mitään valittamista. Muistilapullani oli ylhäällä vain ainesosat ja pikaisesti tärkeimmät työvaiheet ja niiden pohjalta valmistin tämän herkullisen mausteisen possucurryn. Hieman epäilin tuota kaslerin kypsymisaikaa, mutta lopputulos oli todella mehevä ja pehmeä!



800 g porsaan kasleria
1 punainen chili (tai maun mukaan)
n. 5 cm:n pala tuoretta inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
1 tl kanelia
0,5 tl korianteria
1 limen kuori
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
n. 0,25 dl oliiviöljyä
1 iso sipuli
n. 3 dl lihalientä
1 tl sokeria
2 dl kookosmaitoa

1. Paloittele kasler reiluiksi paloiksi. Poista tarvittaessa paksua rasvaa pois. Ruskista lihapalat öljyssä paistokasarissa pienissä erissä ja nosta ne syrjään odottamaan
2. Hienonna chili pieneen kulhoon. Raasta joukkoon kuorittu inkivääri ja valkosipuli sekä pesty limen kuori. Lisää mausteet ja oliiviöljy ja sekoita mausteet tahnaksi
3. Kuori ja viipaloi sipuli. Kuullota sipuli pehmeäksi kasarissa maustetahnan kanssa
4. Lisää kasariin lihapalat, lihaliemi ja sokeri. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia
5. Kaada kasariin kookosmaito ja jatka kypsentämistä miedolla lämmöllä ilman kantta vielä toiset 30-40 minuuttia kunnes liha on pehmeää ja liemi sopivan sakeaa. Tarjoa keitetyn riisin kera

12. marraskuuta 2013

Omena-sinappikastike

Purkissa-kirjasta löydetty soosin ohje, jonka toteutin hieman muuteltuna. Muistelen että kirjassa kastiketta oli käytetty grillaukseen. Vähensin hieman sinapin määrää alla olevasta ohjeesta ja valmistin kastikkeen lämpimäksi kastikkeeksi porsaan sisäfileen kaveriksi.



3 rkl voita
2 shalotsipulia 2 valkosipulin kynttä
3 rkl omenaviinietikkaa
1 dl sinappia
2 dl omenasosetta
1 dl vettä
0,5 tl suolaa

1. Sulata voi pienessä kattilassa. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne voissa pehmeiksi
2. Lisää kattilaan etikka ja keitä niin että neste haihtuu
3. Vispaa joukkoon sinappi, omenasose ja vesi
4. Keitä miedolla lämmöllä parisen minuuttia, lisää tarvittaessa vettä
5. Mausta kastike suolalla ja säilytä viileässä

30. lokakuuta 2013

Peruna-talkkunarieskat

Talkkunapussi on nököttänyt kesän mustikkapöperökokeilusta lähtien kaapissa. Olen käyttänyt talkkunaa vaivaamattomassa leivässä , mutta maku on melko voimakas ja pussi ei vain vaju. Kuin tilauksesta elokuun Yhteishyvän ruokalehdessä oli tämä rieskojen ohje ja iltapalle niitä joku viikonloppu pyöräytin – ohjetta taas hieman muokaten. Simppelit rieskat – herkkua lämpöisinä voilla ja juustolla.



n. 10 kpl

5 dl piimää
0,5 pss kuivahiivaa
2 rkl siirappia
2 tl suolaa
1 ps (85 g) perunasosejauhetta (tai perunamuussin jämät)
50 g voita sulatettuna
2 dl talkkunajauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi
2. Sekoita joukkoon loput aineet. Laita vehnäjauhot vähitellen ja alusta taikina tasaiseksi. Jätä kohoamaan puoleksi tunniksi
3. Muotoile kohonneesta taikinasta pyöreitä litteitä leipäsiä jauhotetulla pöydällä. Kohota valmiita rieskoja vartin verran
4. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla ja paista 250-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia

29. lokakuuta 2013

Marakatin maito

Marakatin maito on bongaus Tassulan keittokirjasta. Tekaisin tätä kerran pojille iltapalalle ja tästä tuli heti kestosuosikki! Onneksi juoma on helppo tehdä sauvasekoittimella ja ainekset löytyvät melkein aina kaapista. Kiva huomata että joskus lapsillekin maistuu joku ihan simppeli perusjuttu! Alla oleva ohje on mahdollisesti oma sovellus koska ei tullut kirjasta ohjetta kirjoitettua. Mutta perushuttua siis, tarvinneeko tähän ohjetta lainkaan!



5 dl maitoa
2 rkl kaakaojuomajauhetta
1 banaani

Mittaa maito ja kaakaojauhe kannuun (tai blenderiin) ja viipaloi joukkoon banaani. Surauttele sauvasekoittimella (tai blenderissä) tasaiseksi juomaksi. Juoma nautitaan luonnollisesti pillillä.

28. lokakuuta 2013

Omena-currysinappi

Valmistin kesällä hodareiden kaveriksi omena-currysinappia Glorian Ruoka&viini-lehden ohjeen mukaan. Tujakkaa sinappia, hieman liian väkevää minun makuuni! Mutta maut olivat muuten hyvät ja sinappi toimi oikein hyvin nakin kaverina sämpylän välissä. Epäilemättä tämä olisi hyvä kaveri myös joulukinkulle!



n. 1 dl valmista sinappia

6 rkl sinappijauhetta
5 rkl sokeria
2-3 rkl omenamehua
3 rkl omenasosetta tai raastettua omenaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl currya
0,5 tl omenaviinietikkaa

Sekoita sinappijauhe ja sokeri pienessä kulhossa. Kuumenna omenamehu ja sekoita se jauheen joukkoon. Lisää myös omenasose ja sekoita hyvin. Mausta sinappi suolalla, currylla ja omenaviinietikalla. Peitä kelmulla tai siirrä sinappi tiiviiseen purkkiin ja anna maustua kylmässä pari päivää ennen tarjoamista.

20. lokakuuta 2013

Hodarit

Kotitekoiset hot dog –sämpylät ovat olleet kokeiltavien listalla pitkään. Kesälomalla viimeinkin oli aikaa testata Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 4/2013 talteen napsittua ohjetta – jota hiivan osalta hieman muokkasin käyttämällä kuivahiivaa tuoreen sijasta.

Taikina oli helppo tehdä ja mukava työstää. Tein taikinasta ohjeen mukaisesti 10 sämpylää ja lopputuloksena oli minun mielestä vähän liian pienet sämpylät. Ehkäpä jakaisin taikinan kuuteen tai kahdeksaan osaan mieluummin ja tekisin hieman suurempia sämpylöitä. Pienempiä sai tietysti syödä sitten useamman – kiva niinkin!

Hodareiden väliin laitettiin luonnollisestikin nakkeja – jotain kunnollisia A-luokan nakkeja tietenkin. Mausteena oli curry-omenasinappia, tavallista majoneesia ja chilillä maustettua varhaiskaalisäilykettä. Hyvää oli!!



10 kpl

2,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
25 g voita
1 tl sokeria
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl puolikarkeita spelttijauhoja

siirappivesi:
3 rkl siirappia
1 rkl vettä

1. Mittaa kulhoon vesi ja vispaa joukkoon kuivahiiva. Sulata voi ja lisää se suolan ja sokerin kanssa veden sekaan. Alusta jauhot vähitellen taikinaan ja vaivaa taikina huolella kimmoisaksi. Kohota liinan alla 30 minuuttia
2. Jaa taikina 10 osaan ja muotoile ne pitkulaisiksi sämpylöiksi. Nosta sämpylät leivinpaperin päälle uunipellille ja anna kohota liinan alla vielä 20 minuuttia
3. Sekoita siirappi veteen ja voitele sämpylät seoksella
4. Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia

16. lokakuuta 2013

Banaanileivät

Seitsemänveen ensimmäinen itsenäinen kokkailu loppukeväältä (joka pyynnöstä blogiin julkaistaan)! Juniorikokkini valitsi herkullisen oloisen ohjeen Tassulan iloisesta keittokirjasta ja kokkasi ohjeiden mukaan iltapalalle banaanileipiä. Apua tarvittiin vain liian korkealla olevien aineksien esille ottamisessa. Ohjeen lukeminen, sen mukaan toimiminen ja jopa jälkien raivaaminen sujuivat kuin vanhalta tekijältä. Selkeesti masterchef-ainesta!







2 annosta

4 viipaletta paahtoleipää
magariinia
2 banaania
(vaahtera)siirappia
kanelia

1. Paahda leipäviipaleet leivänpaahtimessa tai uunissa ja levitä ne uunipellille leivinpaperin päälle. Voitele leipäpalat margariinilla
2. Kuori banaanit ja leikkaa ne viipaleiksi. Levitä viipaleet leipäpalojen päälle
3. Valuta banaanien päälle siirappia ja ripottele päällimmäiseksi kanelia
4. Paista 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia

14. lokakuuta 2013

Tassulan iloinen keittokirja

Mauri Kunnas on meidän perheen kestosuosikki ja varsinkin Robin Hood, Artturin ritarit, merirosvot ja Aarresaari ovat meillä viikoittain esillä. Lastenhuoneen kirjahyllystä löytyy kaikki Mauri Kunnaksen lastenkirjat ja nyt kirjastosta sattui mukaan Tassulan iloinen keittokirja. Itse en ehkä kyseisestä kirjasta niinkään ollut innoissani, mutta keittiöhommista kiinnostunutta esikoista ajatellen nappasin kirjan mukaan. Lapsi selaili ohjeet kannesta kanteen ja testasikin paria ohjetta. Laina-ajan päätyttyä kirja piti lainata vielä kaksi kertaa uudelleen. Jospa lapsi innostuisi kokkailemaan enemmänkin!

Itsekin tykkäsin keittokirjasta. Kirja sisälsi hyvin simppeleitä perusruokaohjeita kiisseleistä keittoihin. Kirjassa on ohjeistettu myös perustaitoja kuten kananmunien keittäminen, sipulin pilkkominen tai pastan keittäminen. Ulkoasultaan kirja on siisti ja selkeä huolimatta Mauri Kunnaksen eläväisestä ja vauhdikkaasta kuvituksesta.



5. lokakuuta 2013

Vehnätortillat

Blogi on vaipunut syyshorrokseen. Töissä eletään vuoden hektisintä aikaa ja se vie veronsa. Keittiössä touhuilu rajoittuu jälleen arkikokkailuun. Yritän selvitä mahdollisimman vähällä vaivalla ja saada aikaa mahdollisimman paljon kerralla. Mutta eineksiä ei ole tarvinnut onneksi juurikaan syödä: hyvällä ennakkosuunnittelulla on joka päivä tarjolla kotiruokaa. (Tästä en tingi!!)

Koskapa mitään uutta ei keittiössäni ole aikoihin nähty, turvaudutaan arkistojen kätköihin. Kokeilin joskus aikaa sitten valmistaa itse maissitortilloita kumisten ja sitkeiden kaupan lättyjen tilalle. Tuolloin valmistin lätyt maissi- ja vehnäjauhojen seoksesta. Olivat hyviä, mutta eivät loistavia eikä niitä ole tullut toista kertaa tehtyä. Joku aika sitten ystäväni kertoi tehneensä vehnätortilloja ja ylisti ne maasta taivaaseen. Minäkin sitten kokeilin tehdä vehnätortilloja Glorian Ruoka&viini –lehden numerossa 5/2013 olleen ohjeen mukaan. Ja näitä ylistän minäkin!



12 kpl

5 dl durumvehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
0,5 dl rypsiöljyä
n. 2 dl vettä

1. Sekoita kaikki ainekset sekaisin tasaiseksi taikinaksi
2. Leivo taikinasta tanko ja leikkaa se 12 palaan
3. Pyöritä palat pulliksi ja kauli jokainen pulla ohueksi lätyksi jauhotetulla pöydällä. Pinoa valmiit letut pinoksi ja ripottele väliin jauhoja. Peitä pino kulholla tai kelmulla etteivät lätyt kuivu
4. Paista tortillat yksi kerrallaan kuumalla kuivalla (valurauta)paistinpannulla. Varo paistamasta liikaa, tortillat kuivuvat helposti!

17. syyskuuta 2013

Pistaasi-valkosuklaacookiet

Lapset ovat yleensä keksien ystäviä. Ja niin on minunkin jälkikasvuni. Keksit ovat helppotekoinen herkku jotka valmistuvat ilman turhaa kikkailua.

Näiden keksien ajattelin olevan aivan ykkösherkkua! Esikoinen rakastaa valkosuklaata samoin kuin pistaaseja. Vesi kielellä lapsi odotti että keksit jäähtyvät syömäkuntoon. Puolikkaan keksin jälkeen hän totesi että ”nää on kyllä ihan liian makkeita”! Siis täh?!? Voiko keksi olla LIIAN makea!?!?

No, jäipähän taas itselleni enemmän! Ja voin kertoa että eivät olleen LIIAN makeita. Makeita kyllä, mutta niinhän keksin pitääkin olla. Itsekin tykkään valkosuklaasta ja pistaaseista ja fariinisokerista leivonnaisista. Ja voista. Ihania!!



20 isoa pikkuleipää

100 g voita
1 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
1 dl paahdettuja, suolattuja ja kuorellisia pistaaseja
80 g valkosuklaata
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

päälle:
30 g valkosuklaata
1 dl paahdettuja, suolattuja ja kuorellisia pistaaseja

1. Pehmitä voi mikrossa ja vaahdota se sokerien kanssa. Lisää muna hyvin vatkaten
2. Kuori pistaasit ja rouhi ne ja valkosuklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita rouheet voi-sokerivaahtoon
3. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe ja lisää seos taikinaan
4. Leivo taikinasta kapea tanko ja nosta se jääkaappiin vähintään tunniksi
5. Kuori päälle tulevat pistaasit ja rouhi ne ja valkosuklaa rouheeksi. Sekoita ne keskenään ja jätä odottamaan
6. Leikkaa jähmettyneestä taikinapötköstä viipaleita. Paina viipaleet pistaasi-valkosuklaarouheeseen ja nosta sitten rouhepuoli ylöspäin uunipellille
7. Paista 200 asteessa 7-10 minuuttia – koosta riippuen. Jäähdytä rapeiksi.

13. syyskuuta 2013

Tuulihatturulla

Cebicin paljon kehuma ja hehkuttama tuulihatturulla on nyt testattu! Ajatus tästä lähti ystävältäni, joka kertoi syöneensä sieni-pekonirullaa osaamatta sen tarkemmin kertoa taikinan koostumuksesta. Hän lupasi lähettää minulle ohjeen jonka voisin testata. Postaamisen yhteydessä minun kuulemma täytyisi sitten selkeästi mainita että tämä ohje on ystävältä saatu!

Asia taisi sitten unohtua ja ohjetta täällä odottelen edelleen (terkkuja vaan ystävälleni – jätettäköön nimi tässä yhteydessä mainitsematta!). Mutta koska ajatus oli jo päähän nakutettu, toteutin rullan sitten Cebicin avulla. Ihastuin tähän rullaan kovasti – voin tuttu maku (ja keveys..)! Ja tämäkin ohje on ystävältä saatu!



pohja:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
3 kananmunaa
0,5 tl leivinjauhetta

täyte:
4 kourallista kuivattuja suppilovahveroita
150 g pekonia
1 sipuli
(tilkkanen öljyä)
nokare voita
suolaa
mustapippuria
200 g ranskankermaa
0,5 dl parmesaaniraastetta

1. Valmista taikina: sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon jauhot. Sekoita tasaiseksi ja nosta kattila pois levystä. Kiehauta vesi ja vatkaa se voi-jauhoseoksen joukkoon. Vatkaa kananmunat taikinaan yksitellen ja voimakkaasti. Sekoita taikinaan lopuksi vielä leivinjauhe
2. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kypsennä 225 asteessa puolisen tuntia. Anna valmiin levyn jäähtyä hetki ja kumoa se sitten toisen leivinpaperin avulla
3. Valmista täyte: laita kuivatut sienet pehmenemään veteen. Paloittele pekoni ja paista se kypsäksi omassa rasvassaan. Nosta pekonipalat syrjään odottamaan. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota se pehmeäksi pekonin rasvassa (lisää tarvittaessa öljyä). Kaada pehmenneet sipulit pekonien joukkoon odottamaan. Sulata pannulla nokare voita. Purista sienistä ylimääräinen vesi ja paista niitä pannulla muutama minuutti. Mausta sienet suolalla ja mustapippurilla ja sekoita ne pekonin ja sipulin sekaan. Lisää ranskankerma ja parmesaaniraaste ja sekoita täyte tasaiseksi.
4. Levitä täyte jäähtyneen pohjalevyn päälle ja kääri rullalle leivinpaperin avulla. Nosta rulla vetäytymään viileään ennen tarjoamista

8. syyskuuta 2013

Tiikerimuffinssit

Sadepäivän ilo – leipominen lasten kanssa. Näitä ollaan tehty joskus - ajankohtana jota en pysty muistamaan. Valokuvan tiedot kertovat että se on otettu 21.4 aamupäivällä ja kuva näyttää siltä että se on räpsätty aurinkoisella säällä eikä vesisateen harmaudessa. Joten voi olla että olemme leiponeet ihan iloksemme ihan tavallisena päivänä (mikä on hyvin kummallista, koska aamupäivällä olemme yleensä aina ulkoilemassa mikäli sää vain sen sallii).

No, niin tai näin… Sen muistan kuitenkin vielä, että tällä ohjeella saatiin aikaiseksi ihanan rasvaisia muffinsseja joissa maistui suklaa ja pähkinä. Mutta eipä näitä kyllä tiikereiksi oikein voinut kutsua! Pyörittelin taikinaa ja nutellaa tikulla ihan olan takaa, mutta ei paksu nutella-tahna halunnut sekoittua vaalean taikinan kanssa. Eihän se sinällään haitannut, maku oli aivan loistava!! Ja lapsille kelpasi myös! Ohje Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 7/2012.



12 kpl

200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
n. 1 dl Nutellaa

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat yksitellen vatkaten
2. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään sekaisin ja lisää seos voi-sokerivaahtoon. Sekoita tasaiseksi
3. Lusikoi taikina muffinssivuokiin. Laita jokaiseen vuokaan noin teelusikallinen nutellaa ja vetele muffinsseihin kuvioita esim. hammastikulla niin että taikina ja tahna raidoittuvat
4. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia

7. syyskuuta 2013

Puutarhan syksy

Syksy on täällä ja tämän vuoden viljelykausi alkaa olla pikkuhiljaa päätöksessä!

Parvekepuutarha on kukoistanut ja tuottanut parhaan sadon ikinä. Ehkäpä harjoitus alkaa tehdä mestarin – tai sitten vaan on ollut sää ja onni myötäinen. Lämpimän alkukesän ansiosta kasvit kasvoivat nopeasti ja tuoreista yrteistä sai nauttia koko kesän. Osan sadosta säilöin pakastimeen yrttikuutioina ja pestona. Myös chilit tekivät aivan uskomattoman runsaan sadon ja kukkia ja raakileita on edelleen runsain mitoin. Chilit jatkavat kasvuaan sisällä ja ensi keväänä jälleen parvekkeella.



Kokeilin tänä vuonna parvekkeella tuttujen yrttien lisäksi hieman uusia juttujakin. Kesäkurpitsa kasvoi valtavasti, kukki valtavasti, mutta jaksoi tehdä vain yhden kurpitsan. Hyvän makuinen oli, mutta kasvi vei aivan liikaa tilaa parvekkeella, joten sen kohtaloksi koitui bioastia jo keskellä kesää. Äidin kompostin päältä on kesäkurpitsasatoa saatu molempien tarpeiksi – ja sanoisinko että jopa hieman ylikin!



Viime kesänä ostin parvekkeelle amppelitomaatin enkä ollut siihen kovinkaan tyytyväinen. Satoa tuli paljon, mutta tomaatit olivat melko mauttomia. Tänä vuonna ostin pensastomaatin siemeniä ja kasvatin taimet itse. Sinkkisankkoon istuttamani kaksi tomaatin tainta kasvoivat hyvin, mutta tekivät satoa vain noin kymmenen pienen tomaatin verran. Hyvän makuisia olivat kyllä ne muutamat jotka ovat jo kypsäksi asti ehtineet – muutamat viimeiset vihreät tomaatit leikkasin irti huoneenlämpöön kypsymään. Ensi vuonna taidan kokeilla taas jotain muuta lajiketta, ehkäpä kirsikkatomaattia.



Kasvatin parvekkeella myös suippopaprikoita. Siemenet kuivatin kaupasta ostetusta paprikasta. Siemenet itivät hyvin, tekivät terhakat taimet ja topakat kasvit. Lasitetulla parvekkeella ei pörriäiset lennä, joten autoin pölyttämistä pienellä pensselillä. Paprikoita kahteen kasviin kasvoikin noin 15 kappaletta. Päivien ja varsinkin öiden käytyä viileiksi nostin paprikan olohuoneeseen, missä se saa kasvaa nyt sen aikaa minkä viihtyy. Ensimmäisen paprikan leikkasin jo irti ja kolme seuraavaakin punottavat jo lupaavasti.



Parvekepuutarhan lisäksi myös plantaasi – eli pieni kasvimaani – vanhempien pihalla on kukoistanut ja tuottanut satoa. Salaattia ja rucolaa syötiin kesä- ja heinäkuu – aivan kyllästymiseen saakka. Retiisejä syötiin salaatissa kahden kylvön verran, heinäkuun loppupuolella tehty kolmas kylvö ei jaksanut enää kasvaa. Pinaatti yllätti iloisesti kahdella sadollaan joista riitti pakastimeen saakka.

Myös herneet kasvoivat hyvin ja tuottivat noin pari litraa palkoja. Esikoisen mielestä ne olivat ällöjä (nuolaisi yhtä hernettä pikkuisen kielen kärjellä). Kuopus söi pari hernettä ja keskittyi sitten mahdollisimman pienten vauvaherneiden kaiveluun palkojen sisältä. Isän mielestä lajike ei ollut kovinkaan makoisa ja äiti söi muutamia palkoja ohimennen silloin tällöin. Itse totesin kutisevan suun, kitalaen, kurkun ja sormien sekä turvonneen kielen ja huulien myötä olevani edelleen allerginen tuoreille herneille. Summa summarum: emme kasvata herneitä ensi vuonna!



Porkkanat kasvoivat hyvin ja olivat todella maukkaita! Ensimmäisen testiporkkanan nostin maasta heinäkuun puolivälissä ja se oli melko baby silloin (mutta niin kaunis kuten vauvoilla monesti on tapana).



Jo elokuun puolivälissä porkkanat alkoivat olla syöntikokoisia ja pojat rouskuttelivatkin niitä suoraan maasta ja myös kotiin kannettuna. Porkkanasato oli kylvöön nähden hyvä, mutta tarpeeseen nähden liian pieni. Ensi kesänä enemmän!

Viimeisetkin porkkanat on jo nostettu ja kasvimaan syystyöt tehty. Kasvimaa sai noin neliön kokoisen lisäosan (olisi kyllä varmaan parillekin lisäneliölle löytynyt helposti käyttöä) ja täytteekseen kompostia, turvetta ja uutta multaa. Päällimmäiseksi jätin porkkanoiden naatit, pinaattien juurakot ja herneiden varret vielä syksyksi ja talveksi muhimaan ja ravitsemaan maata.

Sitten vaan aletaan tehdä uusia suunnitelmia ja odotellaan kevättä! Hitsi kun on kivaa!!

6. syyskuuta 2013

Hernekeitto

Ihmeiden aika ei ole ohi. Joskus pikkumuruset yllättävät kummallisilla toiveruokapyynnöillä. Kun toiveena oli hernekeittoa, oli asia pakko tarkastaa ihan useampaan kertaan. Ihanko totta? Siis hernekeittoa? Ootteko syöny päikkärissä? Myöntävien vastausten jälkeen piti minunkin se todeksi uskoa. Kyllä, lapseni halusivat syödä hernekeittoa.

No kyllä vaan minulle passaa! Pitkään muhinut hernekeitto on nimittäin todella hyvää. Poikien toive oli että lihana on jauhelihaa – sekin sopii minulle oikein hyvin. Vielä luraus sinappia niin mikäs siinä on popsiessa! Ja ihme kyllä, pojillekin maistui. Ensimmäisellä kattauksella ainakin…



500 g kuivattuja herneitä
3 l vettä
400 g rasvaista jauhelihaa
1 sipuli
suolaa

1. Laita herneet likoamaan väljään veteen yön yli huoneen lämpöön
2. Kaada liotusvesi pois ja mittaa uusi vesi kattilaan tai uunipataan. Keitä keittoa kattilassa parisen tuntia ja jätä sen jälkeen vielä hautumaan jälkilämmölle noin tunnin ajaksi. Uunissa valmistettaessa valmistusaika on pidempi, taisin haudutella 150 asteessa nelisen tuntia. Muista sekoitella välillä ja lisätä nestettä mikäli se on tarpeen
3. Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää se pannulle jauhelihan kaveriksi. Jatka kypsentämistä niin että sipulikin kypsyy. Mausta suolalla. Lisää liha-sipuliseos keittoon kun kypsennyksen loppuvaiheilla
4. Mausta valmis keitto suolalla

4. syyskuuta 2013

Chilitahna

Ostin toissakesänä pienen chilin taimen ja laitoin sen ruukkuun. Chili antoi satoa muutaman palon verran. Talven chili kitui sisällä ja kevään tullen virkosi kukoistamaan. Kasvatin keväällä omasta kasvista kuivattamistani siemenistä uudet taimet, joista kolme pääsi omalle parvekkeelle ja loput serkkuni hoiviin.

Chilit ovat nauttineet menneestä kesästä ja tätä kirjoittaessa olen saanut korjata chilisatoa runsain mitoin. Laskeskelin että noin 150 palkoa olen jo kasveista leikannut ja niin ne vaan edelleen kukkivat ja kypsyttävät hedelmää - sisätiloissa jo tässä vaiheessa syksyä.



Olen käyttänyt chilejä ruuanlaitossa pitkin kesää ja maustanut myös säilykkeitä omilla chileillä. Yksittäiset kypsät palot ja pienet chilimäärät olen kuivattanut. Noin sata palkoa sisältänyt pääsato pääsi pakastimeen. Hienonsin chilit siemenineen leikkuulaudalla hienoksi silpuksi ja sekoitin joukkoon hieman oliiviöljyä. Taputtelin tahnan leivinpaperin päälle levyksi ja käärin pakastetun levyn paperiin ja kelmuun pakastimeen. Ajatuksena olisi että tuosta levystä olisi helppo ottaa pieni pala kerrallaan ruokia maustamaan.

Jos jollakulla on ohje miten voin tehdä chilitahnaa joka säilyy purkissa jääkaapissa niin ottaisin mielelläni ohjeen vastaan ensi kesää varten!



1. syyskuuta 2013

Yrttikuutiot

Menneenä kesänä olen taas päässyt entistä enemmän yrttien ystäväksi. Yrttitarha parvekkeella on kukoistanut ja kasvanut aivan loistavasti. Purkissa! –kirjasta löysin vinkin yrttien säilömiseen talveksi; yrteistä oli valmistettu kuutioita oliiviöljyn avulla. Kyselin pakastusvinkkejä myös ruokabloggaajien facebook-ryhmässä ja tätä menetelmää suositeltiin siellä myös.

Ajattelin itsekseni – ja ”ääneenkin” sen facebookissa ilmaisin – että pakastaisin loppukesästä loput yrtit ennen kuin säät menevät liian kylmäksi. Sain ohjeen pakastaa yrttejä jatkossa pitkin kesää aina vähän kerrallaan jolloin yrttien kasvukin kiihtyy leikkaamisen myötä. No totta kai, eipähän tullut taas itse ajateltua! Tänä vuonna siis pakastan sen verran mitä nyt tässä ehdin ja ensi kesänä panostetaan sitten säilöntään enemmän jos vaan lopputulos osoittautuu hyväksi. Hieman mietityttää tuo öljyn pakastaminen, mutta kokeilemallahan se selviää mitä öljyn laadulle ja maulle pakastimessa tapahtuu.

Pakastin pari satsia pestoa (myöskin kanssabloggaajilta saatu vinkki) jääpalamuoteissa, mutta nämä yrttikuutiot olivat helpompi tehdä silikoonisessa suklaakonvehtimuotissa josta ne lähtivät bhelposti irti. Pakastimesta löytyy nyt talven varalle rosmariinia, oreganoa, persiljaa ja timjamia. Kylmien öiden ja viileiden päivien vuoksi yrtit ovat jo muuttaneet parvekkeelta keittiöön josta sitten pikkuhiljaa laittelen loputkin vielä pakastimeen.



Hienonna yrtit silpuksi ja täytä jääpala- tai suklaakonvehtimuotin syvennykset silpulla. Täytä syvennykset oliiviöljyllä ja laita pakastimeen. Irrota valmiit kuutiot muotista ja säilytä tiiviisti, esimerkiksi minigrip-pussissa.

31. elokuuta 2013

Pinaattiquesadillat

Leikkasin talteen pinaattipenkin sadon muutama viikko sitten ja ryöppäsin sadon pakastimeen. Jätin juuret ja varrenpätkät maahan tarkoituksenani käännellä ne syksyllä lopun sadonkorjuun jälkeen maahan. Pinaatti tekikin yllätyksen ja kasvatti vielä toisen sadon – ei tosin niin suurta kuin ensimmäinen oli. Sain kuitenkin vielä melkein viisi litraa lehtiä talteen. Suurin osa meni taas pakastimeen, mutta yhden aterian verran satoa nautin heti tuoreeltaankin.

Pekoniquesadillat ovat suurta herkkuani, mutta harvinaista sellaista valtaisasta kalorimäärästä johtuen. Näiden kasvistäytteisten quesadillojen kalorimäärä on ehkä hieman pienempi, mutta fakta on kyllä se että quesadilloista ei tule meheviä ilman kunnollista juustopläjäystä. Eli kaloreilta ei tässäkään voi välttyä. Onneksi ei aina tarvitsekaan! Tämän herkullisen ohjeen löysin Kaneliposki-blogista. Fetan vaihdoin vuohenjuustoksi käytännön syistä; jääkaapin perällä nökötti vuohenjuustopurkki joka jostain syystä olikin jäänyt käyttämättä. Nyt sekin tuli syötyä pois.



200 g tuoretta pinaattia
1 dl pinajansiemeniä
8 tortillalättyä
4 tl hunajaa
100-150 g pehmeää vuohenjuustoa
150 g mozzarellaraastetta
mustapippuria

1. Kuumenna vettä suuressa kattilassa ja keitä pinaatinlehtiä muutama minuutti. Kaada lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä. Hienonna veitsellä
2. Paahda pinjansiemeniä kuumalla kuivalla paistinpannulla kunnes ne saavat väriä ja alkavat tuoksua
3. Levitä neljä tortillalättyä pöydälle ja voitele ne hunajalla. Levitä päälle vuohenjuusto ja juustoraaste
4. Jaa juustojen päälle pinaatti ja pinjansiemenet. Mausta mustapippurilla.
5. Paina jokaisen lätyn päälle toinen lätty. Paista quesadilloja kuivalla pannulla pari-kolme minuuttia molemmilta puolilta kunnes juusto sulaa ja tortillat saavat hieman väriä
6. Leikkaa hieman jäähtyneet quesadillat neljään osaan. Syö lämpiminä

24. elokuuta 2013

Chilillä maustettu varhaiskaali

Purkissa jälleen! Herkullisen kotimaisen kaalin paras sesonkiaika on edelleen käsillä ja chilit kukoistavat parvekkeella. Eräänä iltana laskin neljästä kasvista yhteensä 56 punaista chilipalkoa ja vihreitä palkoja ja pieniä alkuja on toinen moinen. Uusia kukkia ja nuppuja ilmaantuu koko ajan lisää. Tänä vuonna saan tuoreita chilejä laitettua pakastimeen saakka!

Tähän kirpakkaan kaalisäilykkeeseen sain siis upotettuja molempia sesongin makuja ja hyödynnettyä parvekkeen satoa. Muuntelin ohjetta hieman oman ruoka-ainekaapin sisältöön sopivaksi – ostettavaksi jäikin vain kaali.



1 kg varhaiskaalia
5 pientä shalotsipulia
4 tl suolaa
2 tl sokeria

mausteliemi:
7 dl vettä
2 dl chilikastiketta
4 rkl sokeria
4 tl suolaa
2 punaista chilipalkoa hienonnettuna siemenineen
1 valkosipulin kynsi raastettuna
2 dl väkiviinaetikkaa

lisäksi:
4 kpl 0,5 litran lasipurkkeja

1. Suikaloi kaali ja kuori ja suikaloi sipulit. Laita kasvikset kulhoon ja ripottele päälle suola ja sokeri. Puristele suikaleita hieman ja jätä ne pehmenemään
2. Mittaa kattilaan mausteliemen ainekset etikkaa lukuun ottamatta ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä lientä kymmenisen minuuttia. Lisää etikka ja kuumenna kiehuvaksi
3. Valuta kaalista mahdollisesti irronnut neste ja jaa kaali puhtaisiin lasipurkkeihin. Kaada lientä purkkeihin niin että kaali peittyy.
4. Anna maustua ainakin pari vuorokautta ennen nauttimista. Kaalisäilyke säilyy hyvänä viileässä useita kuukausia

17. elokuuta 2013

Vesimeloni-mansikkajuoma

Kohtasin taas eräänä iltana iltapala-aikaan arkielämän suuren mysteerin: jos A on hyvää ja B on hyvää niin miksi A+B ei olekaan hyvää?! (Sama auki kirjoitettuna: vesimeloni on lasten herkkua ja mansikat ovat lasten herkkua, mutta vesimeloni-mansikkajuoma ei maistunut.) Jäipähän taas kerran itselle enemmän! Alkuperäisen ohjeen nappasin Meidän perhe –lehden numerosta 7/2013. Siinä juomaan oli lisätty myös spriteä tai vissyä. Pienellä terästyksellä ja jääpaloilla tästä saa myös maistuvan kesäisen boolin - kun eihän ne lapset tätä kuitenkaan juo!



1 litra valmista juomaa

1 kg vesimelonia
5 dl mansikoita
2 oksaa minttua

Poista vesimelonista kuoret ja paloittele hedelmäliha. Poista mansikoista kannat. Voit käyttää myös pakastemansikoita. Irrota mintun lehdet varsista. Soseuta ainekset tehosekoittimessa parissa erässä. Jatka juomaa halutessasi spritellä tai vissyllä. Nauti kylmänä.

11. elokuuta 2013

Yrttivoilla valeltu kukkakaali

Kotimaista kukkakaalia ja yrttejä parvekkeelta. Ja voi tietenkin kruunaa kaiken. Glorian Ruoka&viini 5/2013 –lehdessä olevassa ohjeessa lisänä oli vielä keitettyä kananmunaa, mutta tein ihan tällaisen simppelin version vaan (eli unohdin keittää kananmunia etukäteen).



1 iso kukkakaali
100 g voita
1-2 dl tuoreita yrttejä (käytin timjamia, persiljaa ja rosmariinia)

1. Keitä kukkakaali kokonaisena tai paloiteltuna napakan kypsäksi
2. Sulata voi pannulla. Hienonna yrtit ja sekoita ne voisulan joukkoon. Kaada yrtti-voikastike kukkakaalin päälle. Kokonaiseen kukkakaaliin voi tehdä pieniä viiltoja jotta kastike pääsee valumaan myös kukkakaalin sisälle.

10. elokuuta 2013

Kuivattuja kukkia – kanerva ja mesiangervo

Villien salaattivihannesten lisäksi olen tänä kesänä tutustunut myös syötäviin villeihin kukkiin. Aloitin parilla tutulla ja helpolla kasvilla joita mökkireissulla löytyi.

Ensimmäiseksi keräsin mesiangervon kukkia. Kukat kuivatetaan ja niitä voidaan käyttää jälkiruuissa uutettuna nesteeseen. Tarkoituksena olisi kokeilla jossain vaiheessa mesiangervolla maustetun jäätelön valmistamista.





Toinen kuivattavaksi keräämäni kasvi oli kanerva jota kasvaakin runsaasti melkeinpä jokaisessa metsässä. En ole aikaisemmin huomannutkaan miten kaunis kasvi kanervakin on. Ruohonjuuritasolta löytyy siis monenlaisia yllätyksiä kun vain kumartuu katsomaan! Ajatus kanervan kukkien keräämiseen oli jäänyt mieleeni Sillä sipuli –blogista muutaman vuoden takaa. Kukkia voi käyttää nonparellien tapaan leivonnaisten koristeena. Melkoisen työlästä touhua oli tuo pienten kukkasten kerääminen varvuista. Olisinkohan reilun desin verran kerännyt ennen innostuksen hiipumista.

6. elokuuta 2013

Marinoituja kirsikkatomaatteja ja mozzarellaa

Ensimmäinen testi Purkissa-kirjasta osoittautui odotuksia paremmaksi! Oletin nappaavani suuhuni melko tavallisen makuista tomaattia ja mozzarellaa, mutta sainkin jotain vähän enemmän! Tomaattien paahtaminen oli saanut maut hyvin esille ja melko laimeaksi ajattelemani liemi olikin pirteän sitruunainen.

Söin näitä herkkupaloja tuoreen talkkunalla säväytetyn leivän päällä basilikan lehtien kera. Aikalailla täydellinen iltapalaelämys! Ja aamupalalla jatkettiin sitten samalla hyväksi havaitulla linjalla! Muutaman iltapalaherkuttelun jälkeen purkin pohjalle jääneet viimeiset herkkupalat söin pastan kanssa pikaisena lounaana.

Kaupassa saatavana olevien pakkauskokojen vuoksi tämänkin ohjeen määriä piti hieman muutella alkuperäisestä



500 g kirsikkatomaatteja
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna
oliiviöljyä
250 g minimozzarellapalloja
muutama timjaminoksa

liemi:
1 dl rypsiöljyä
0,5 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
0,5 sitruunan mehu
1 tl suolaa

lisäksi:
1 l:n lasipurkki

1. Levitä kirsikkatomaatit uunipellille. Ripottele niiden päälle suola, mustapippuri ja timjami. Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä. Paahda tomaatteja 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes tomaatit alkavat pehmetä
2. Laita tomaatit ja mozzarellapallot kerroksittain lasipurkkiin. Laita timjaminoksat kerrosten väliin
3. Sekoita öljyt ja sitruunamehu ja mausta seos suolalla. Kaada liemi purkkiin ja anna marinoitua pari päivää jääkaapissa. Tomaatit ja mozzarellat säilyvät hyvinä jääkaapissa viikon verran.

5. elokuuta 2013

Mintulla ja limellä maustettu mustikkatorttu

Mustikkaretken satoa on siis säilötty pakastimeen, hillottu ja syöty ihan semmoisenaan vaniljakastikkeen kanssa. Totta kai metsän herkkuja on käytetty myös leipomiseen: mustikkamuffinsseja on tullut tehtyä pariin otteeseen ja nyt viimeisimpänä tätä ihanan raikasta mustikkatorttua. Alkuperäinen ohje on Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 5/2009. Jätin tällä kertaa täytteestä limen kuoren pois kokonaan koska pöydässä oli lapsisyöjiä joiden tiedän karsastavan voimakkaita makuja. Minttua käytin ensimmäistä kertaa taikinassa ja se antoi yllättävän maukkaan vivahteen torttuun! Jätin pois myös alkuperäisessä ohjeessa olleen hyytelöpinnan pois – liika sokeri vain pilaa tuoreen marjan raikkauden.



pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
0,25 tl suolaa
120 g kylmää voita
2-3 rkl kylmää vettä
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua

täyte:
200 g ranskankermaa (rasvaista)
2 dl kuohukermaa
0,5 dl tomusokeria
0,5 limen mehu
0,5 limen raastettu kuori
5 dl tuoreita mustikoita

1. Valmista ensin pohja: sekoita vehnäjauhot, sokeri ja suola kulhossa sekaisin. Kuutioi kylmä voi ja nypi se jauhojen sekaan. Hienonna minttu mahdollisimman hienoksi silpuksi. Lisää minttu ja vesi taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja nosta se lepäämään jääkaappiin tunniksi.
2. Kauli jäähtynyt taikina ohueksi levyksi ja asettele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Jätä valmis pohja jäähtymään
3. Valmista täyte: vaahdota ranskankermaa sähkövatkaimella muutaman minuutin ajan. Vaahdota kuohukerma toisessa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja mausta seos tomusokerilla, limen mehulla ja kuoriraasteella
4. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele mustikat päälle ja koristele torttu mintun lehdillä

3. elokuuta 2013

Purkissa!

Teresa Välimäki ja Johanna Lindholm: Purkissa! Makuja arkeen, juhlaan ja lahjaksi. WSOY 2013.



Kasvimaa- ja parvekepuutarhatouhujen myötä oli hyvinkin ajankohtaista ja tarpeellista kurkistaa taas uudemman kerran myös säilönnän maailmaan. Säilöntä tuo minulle mieleeni vain ylimakeat hillot ja ylietikkaiset pikkelssit. Sen vuoksi en säilöntää ole kovinkaan paljon harrastanut.

Nyt lainasin kirjastosta aivan uuden kirjan, jossa säilöntää esitellään hieman nykyaikaisemmin. Kirja sisältää muun muassa monenlaisia mausteseos-, maustekastike-, salaatti-, hillo- ja siirappiohjeita ja kirjoitin heti ensilukemalta noin parinkymmenen ohjeen sivunumeron muistiin testaamista ajatellen. Taitaapa kesä ja syksykin loppua tuon urakan alla kesken. Mutta jatketaan ensi kesänä uudelleen!

Kirja on ulkoasultaan ihanan pirteä! Laura Riihelän ottamat valokuvat ovat raikkaita ja moderneja, olematta kuitenkaan liian sliipattuja tai tekorustiikkisia. Kirja on kokonaisuudessaan hyvin mutkaton ja aito. Se esittelee säilönnän tätä päivää pröystäilemättä liikoja. Tämä kirja kannattaa ehdottomasti ostaa – jos harrastaa kirjojen hankkimista itselleni.

2. elokuuta 2013

Pasta Alfredo

Kesä ja yrtit ovat hyvä syy tehdä pastaruokia. Pasta on usein yksinkertaista ruokaa joka tehdään muutamasta laadukkaasta raaka-aineista ja hyvän pasta-annoksen salaisuus onkin onnistunut makujen liitto. Tämän annoksen kohdalla sanonta ”yksinkertainen on kaunista” pitää ehdottomasti paikkaansa! Tai jos nyt ei kaunista silmälle niin ainakin kaunista suussa! Alkuperäinen ohje Suuresta pastakeittokirjasta.



2-3 annosta

250 g pastaa
50 g voita
80 g parmesaaniraastetta
2 dl kermaa
2 rkl hienonnettua tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pastan kiehuessa valmista kastike: sulata voi pannussa, lisää kerma ja parmesaani ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan hämmentäen. Pienennä lämpöä ja anna kiehua hiljaa sekoittaen kunnes kastike on hieman saostunut
3. Lisää persilja ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kypsän pastan joukkoon

1. elokuuta 2013

Tikkupullat

Mustikkaretkellä kerätään mustikoita, mutta tietenkin syödään myös eväitä. Perinteisten makkaroiden ja voileipien lisäksi viimeisimmällä retkellämme herkuttelimme myös tikkupullilla. Tikkupulla on pulla joka paistetaan nimensä mukaisesti tikussa – tai ehkäpä keppi olisi parempi ilmaisu - nuotion äärellä hiilloksen tai pienen tulen lämmössä.



Tikkupullat voi tehdä ihan tavallisesta pullataikinasta, mutta äitini – vanha tikkupullakonkari – on todennut että leivinjauhetaikina on helpoin tehdä ja käsitellä retkiolosuhteissa. Hiivataikinan kohottaminen ja vaivaaminen metsässä on oma projektinsa. Pullataikinan täytyy olla melko napakka ja mielellään rasvaton, muuten se valuu helposti pois tikusta – tämäkin on nähty ja koettu joskus lapsuudessani!

Tämä hyvä taikinan ohje löytyi Ruokailmiö-blogista.



noin 6 kpl

4,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
2 dl maitoa tai vettä

1. Sekoita kuivat aineet sekaisin jo kotona. Kuljeta ne retkipaikalle pienessä kulhossa tai pussissa
2. Lisää neste kuiviin aineisiin hieman ennen paistamista. Retkiolosuhteissa maidon saa helposti sekoitettua maitojauheesta.
3. Muotoile taikinasta pötkylä ja kieritä se paistokepin päähän. Nipistä pötkyjen päät hyvin kiinni ettei kieppi aukea kesken paiston
4. Paista ”miedolla lämmöllä” hiilloksen hehkussa pullaa välillä käännellen jotta saat tasaisen paistotuloksen
5. Irrota valmis pulla tikusta, halkaise se pitkittäin ja laita väliin hilloa. Syö lämpimänä

30. heinäkuuta 2013

Mustikkahillo

Tämä kesä on yllättänyt minut marjasadollaan. En ole koskaan tykännyt marjojen keräämisestä, enkä ole niitä aiemmin juuri kerännytkään. Mustikoita olen ostanut torilta jonkun verran kiisselitarpeiksi lapsille – mutta kalliitahan ne valmiiksi kerätyt marjat ovat. Ja ymmärrettävästä syystä ovatkin, eiväthän ne marjat ihan itsestään sieltä metsistä torille ilmesty.

Viime kesänä keräsin kolmisen litraa mustikoita pakastimeen ja jopa nautin siitä touhusta. Syksymmällä menimme runsaiden puolukkavarvikoiden äärille Ilomantsin kankaille ja keräsimme murun kanssa 12 litraa puolukoita. Ja nautin siitäkin päivästä – auringosta, metsän rauhasta ja tietysti eväistä.

Tänä vuonna olen kerännyt mustikoita aiemmin jo kolmeen otteeseen aina vähän kerrallaan. Neljäskin mustikkareissu tuli tehtyä lasten ja mummon ja ukin kanssa – samaisille kankaille joista puolukoita vuosi sitten poimimme. Pojat saivat painella pitkin kankaita, poltella keppejä nuotiossa ja syödä eväitä. Seitsemänvee kävi samoilemassa mummon kanssa harjuilla ja neljävee innostui keräämään mustikoita kerulilla ukin kanssa. Itse sain kerätä kypsiä suuria mustikoita täysistä varvuista. Saaliina oli jälleen reilut neljä litraa marjoja, joista osa nautiskeltiin taas vaniljakastikkeen kera, osa käytettiin leivontaan ja osa keitettiin hilloksi.

Ja vielähän niitä sinne metsään jäi…



2,5 l valmista hilloa

2 kg mustikoita (noin 3 litraa)
1 dl vettä
1 kg hillosokeria

1. Mittaa marjat ja vesi kattilaan. Kuumenna.
2. Sekoita sokeri höyryävään marjaseokseen. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele 10 minuuttia. Kuori vaahto pois lusikalla
3. Nosta hillokattila pois levyltä ja anna hillon jäähtyä puolisen tuntia. Sekoittele välillä
4. Kuumenna pestyjä lasipurkkeja 125-asteisessa uunissa vartin verran. Jaa valmis hillo purkkeihin. Hillo on valmista noin vuorokauden kuluttua. Säilytä hillo viileässä

29. heinäkuuta 2013

Pinaatti- tai nokkosletut

Pinaattisato on siis jo korjattu ja suurin osa sadosta tuli ryöpättyä ja hienonnettua pakastimeen. Noin metrin mittaisesta pinaattipenkistä sain leikattua yllättävän paljon pinaatin lehtiä; kuuden litran sankko tuli täyteen ja sain painella lehdet melko tiukasti sankkoon että sain kaiken edes mahtumaan.

Pinaatin käsittely on helppoa mutta kyllähän se oman aikansa ottaa. Varsista irrotetut pinaatin lehdet huuhdellaan ja niitä keitetään suuressa kattilassa vajaan viiden minuutin ajan. Keittämisen jälkeen lehdet kaadetaan lävikköön ja ne jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä. Tämän jälkeen lehdet hienonnetaan esimerkiksi yleiskoneella. Lopputuloksena on vihreää mössöä jonka voi pakastaa kerta-annoksina tai vaikkapa jääpalarasioissa.





Viljeltävän pinaatin luonnonvarainen kotimainen vastike on nokkonen jota kasvaa yleisesti pitkin poikin luontoa. Nokkoset ovat parhaimmillaan nuorina kasveina, mutta vanhemmistakin kasveista voi kerätä latvuksia pitkin kesää. Nokkosten lehdet leikataan irti ja ne ryöpätään, hienonnetaan ja pakastetaan samaan tapaan kuin pinaattikin. Keittämisen jälkeen nokkoset eivät enää polta ja niitä voi käyttää ruuan laitossa. Nokkosia ei tule kerätä navettojen, ulkokäymälöiden tai kompostien läheisyydestä, koska tuollaisilla rehevillä ja ravinteikkailla paikoilla nokkosen nitraattipitoisuus nousee suureksi.


(ryöppäsin ensimmäisen nokkoserän varsineen, mutta totesin että lehdet on helpompi irrotella tuoreista kasveista)

Lapsiperheessä tyypillisin pinaatti- tai nokkosruoka on varmaankin pinaattiletut ja niitäpä minäkin sitten paistelin. Maistui kaikille!



5 dl maitoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
150 g pakastepinaattia (laitoin neljä isoa jääpalallista itse pakastettua mössöä)
luraus öljyä

Sekoita taikinan aineet sekaisin. Lisää pinaatti tai nokkoset taikinaan sulatettuna ja nesteineen. Anna taikinan turvota vartin verran ja paista letut voissa pannulla kypsiksi.