16. lokakuuta 2017

Salted caramel –piirakka

Ihana kiireetön lauantaiaamu! Heräsin aamulla ajoissa – ihan sisäisen herätyskelloni herättämänä. Keittelin kahvia, join sitä rauhassa lueskellen uutisia, laitoin pojille aamupalaa – kerrankin kaikki ihan ilman ylimääräistä hoppuilua. Minnekään ei ollut menoa, joten pyjamapäivä oli suunnitteilla ja toteutusta vailla valmis!

Aamupalahommien jälkeen laitoin uunin päälle ja aloin leipoa. Pojat puuhailivat rauhassa huoneissaan omiaan ja muru vietti tovin läppärin ja bluetoothkajarin seurassa saaden ne viimeinkin ymmärtämään toisiaan. Siinäpä paloittelin, mittailin ja sekoittelin ihan kaikessa rauhassa ja huolella keskittyen – ja nauttien! Pian mehevä suklainen pohja olikin valmis ja jäähtymässä. Seuraavaksi renssaamista, kuorimista, pilkkomista ja ruskistamista ja pian uuniin pääsikin hirvipata hautumaan mietoon lämpöön.

Jännittävin osa piirakasta oli vielä jäljellä, nimittäin se kinuski. Muutaman kerran olen eri tarkoituksiin yrittänyt kinuskia tehdä ja lopputulos on ollut yleensä joko kitkerä tai kivikova. Jos noita karikoita olen yrittänyt väistää, niin kinuski on ollutkin sitten luirua vaikkakin ehkä hyvän makuista. Nyt mittasin, keittelin, maistelin ja testailin. Vartin kohdalla arvelin seoksen olevan melko lähellä toivottua. Ja nyt viimeinkin onnistuin!! Maku oli kohdallaan ja samoin rakenne sekä lämpimänä levitettäessä että viileänä piirakkaa leikatessa. Ohjeen mukainen määrä ei tosin riittänyt koko pellillistä peittämään ja alla olevaan ohjeeseen olen muuttanut määrät suoraan 1,5-kertaisiksi. (Ohje: Yhteishyvän Ruoka 4/2017)



pohja:
175 g margariinia
175 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
4,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
0,75 dl kaakaojauhetta
1 dl maitoa

täyte:
3 dl fariinisokeria
3 dl kuohukermaa
40 g voita
0,75 tl suolaa

lisäksi:
sormisuolaa

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen
2. Sulata voi ja suklaa varovasti mikrossa välillä sekoitellen. Vatkaa joukkoon kananmunat ja sokerit
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan. Lisää lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi
4. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pohjaa 30 minuuttia ja jäähdytä
5. Valmista kinuski pohjan jäähdyttyä. Mittaa sokeri ja kerma kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä huolella hämmennellen 15-20 minuuttia. Pudota tippa kinuskia kylmään veteen. Jos se jähmettyy, on kinuski valmista. Anna jäähtyä pari minuuttia ja sekoita joukkoon voi ja suola.
6. Levitä kinuski pohjalevyn päälle ja ripottele pinnalle sormisuolaa (itse ripsautin suolamyllystä muutaman hippusen). Nosta viileään jähmettymään ja säilytä viileässä.

17. syyskuuta 2017

Sitruunainen mozzarellaspagetti

Eipä tuosta ole pitkäkään aika kun tein viimeksi kesältä maistuvaa tuoretomaattipastaa. Pestoa, tomaattia, valkosipulia ja mozzarellaa. Selailin Glorian Ruoka&viini –lehden numeroa 4/2017 ja silmiini suorastaan hyökkäsi ihanan herkullisesti kesältä näyttävä pasta. Tomaattia, valkosipulia, mozzarellaa – tutut ainekset lautaselta mutta lisäksi vielä vihreää. Ja otsikko lupasi myös sitruunaa. Aivan pakko testata!

Ruokaa tehdessäni teki mieli säätää mutta tein kuitenkin (melkein) ohjeen mukaan, aivan pienillä säätelyillä että saisin selvää näiden kahden ohjeen eroista lautasella. Ajattelin että ruuassa on pastan määrään suhteutettuna liian vähän tomaattia, liikaa valkosipulia, liikaa sitruunaa, liikaa basilikaa, liikaa pinaattia ja liian vähän mozzarellaa. Maltoin mieleni ja laitoin noin suunnilleen ohjeen mukaiset määrät aineksia (no okei, pinaattia vähän vähemmän kun se aina hämää määrällään).

Keitin, pilkoin, paistoin ja sekoitin. Söin ja olin mykistynyt! Täydellinen yhdistelmä kaikkea! Kaikki maut löytyivät lautaselta, mutta mikään ei jättänyt muita varjoon. Unohdan edellisen kokeilun ja totean että tämä on se oikea!



2 annosta

200 g spagettia
125 g kirsikkatomaatteja
1-2 valkosipulin kynttä
iso luraus oliiviöljyä
1 tl sitruunankuoriraastetta
0,25 dl sitruunamehua
0,5 ruukkua basilikaa
50 g babypinaattia
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 pallo (125 g) mozzarellaa

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja huuhdo ja halkaise kirsikkatomaatit. Kuullota niitä hetkinen pannulla oliiviöljyssä
3. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuorta. Purista noin puolikkaan sitruunan mehu. Hienonna basilika karkeasti. Huuhdo pinaatin lehdet ja poista halutessasi lehtien kannat. Lisää ainekset pannulle tomaattien joukkoon. Sekoittele mutta älä kypsennä. Maista suolalla ja pippurilla
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita kasvisseos pastan joukkoon.
5. Annostele lautaselle ja revi mozzarella päälle. Rouhaise pinnalle vielä kevyesti mustapippuria

10. syyskuuta 2017

Marinoitu parsakaali

Syksy on siinä vaiheessa että tämän vuoden perunasato on nostettu. Pienestä perunamaasta saatiin tänä vuonna noin 8 kg perunoita. Perunat olivat jälleen kerran hyvälaatuisia, mutta mukulat jäivät harmittavan pieniksi.

Kuopus toivoi ruuaksi lihapullia ja perjantaina aamuvuoron jälkeen niitä sitten teinkin. Lihapullien kaveriksi keitettiin ensimmäinen satsi omia uusia perunoita – ja kyllä vaan ne olivat hyviä! Muutama siivu kunnolla suolattua silliä olisi kruunannut aterian, mutta eipä tullut asia mieleen ennen kuin ateria oli jo menossa parempiin suihin.

Tein aikuisille lisukkeeksi parsakaalia. Parsakaali on melkeinpä inhokkini kasvismaailmassa, mutta taannoin raakaruokakurssilla tekemäni parsakaalisalaatin jälkeen olen päättänyt antaa sille vielä mahdollisuuden todistaa herkullisuutensa.

Kuten ruokakurssilla, myös nyt, parsakaali sai kaverikseen voimakkaita mausteita ja makuja. Inkivääriä, seesamiöljyä, chiliä ja soijaa – ei kai noilla nyt mikään voi mennä pieleen! Parsakaalit tulivat uunista ihanan rapeina ja tuoksuvina ja jätin ne ohjeen mukaan marinoitumaan. Lopputulos olikin sitten lötkö ja pehmeä – luonnollisestikin. Jäin miettimään kannattaisikohan mausteliemi tarjotakin kastikkeen tapaan erillään jotta parsakaalin rakenne jäisi paremmaksi. Ehkäpä joskus testailen. Maut olivat hyvät ja toivat kivasti särmää peruna-lihapulla-ateriaan. (Ohje: Yhteishyvän Ruoka 4/2017)



2 annosta

1 parsakaali
1 rkl öljyä
0,25 tl suolaa

marinadi:
0,5 sitruunan mehu
chiliä maun mukaan
1 rkl inkivääriraastetta
0,5 ruukkua korianteria
0,25 dl soijakastiketta
2 tl hunajaa
2 tl seesamiöljyä

1. Leikkaa parsakaali kukinnoiksi (paloittele myös varret) ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Valuta päälle öljyä ja mausta suolalla. Kääntele käsin hieman että öljy leviää parsakaaleihin kauttaaltaan. Paahda 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia
2. Valmista marinadi. Hienonna korianteri ja sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa. Kaada marinadi paahdettujen parsakaalien päälle ja jätä maustumaan n. puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

9. syyskuuta 2017

Jerk-maustetut broilerivartaat

No nyt jäi suu auki! Useammastakin syystä!

Vietettiin murun kanssa leppoisaa – ja yllättävän lämmintä - sunnuntai-iltaa kotosalla. Saunottiin rauhassa ja ryhdyttiin ruuanlaittopuuhiin vasta melkeinpä iltapala-aikaan. Toki olin lihat jo päivällä maustanut ja laittanut vartaat valmiiksi eli jäljelle jäi vain kypsennys. Grillailu aloitettiin varovaisesti koska mausteiden palaminen huolestutti hieman. Hissukseen ja sopivalla lämmöllä vartaat kypsyivät täydellisiksi. Suu auki ekan kerran!

Istuttiin pöytään ja annosteltiin ruoka lautasille. Lasiin kylmää hedelmäistä valkkaria ja ensimmäinen suupala suuhun! Aivan mahtava makujen harmonia suorastaan poksahti suussa! Kermaviilikastike tasapainotti mukavasti mausteseoksen tulisuutta ja sitruuna antoi kivaa happoa vartaille. Viinivalinta oli osunut kohdalleen yllättävän hyvin näinkin mausteiselle ruualle, vaikka pullo oli valkattu ihan sieltä halvimmasta päästä sen kummemmin katsomatta. Suu auki toisen kerran!

Lautanen tyhjeni ja pikkuhiljaa alkoi tuntua että chiliä olisi voinut olla hieman vähemmänkin. Nenää sai niistää ja salaatissa olevista juustokuutioista etsiä hieman helpotusta poltteeseen suussa. Kermaviilikastikkeen topakka limekin alkoi tuntua suuhun liian happoiselta. Nopsaan lautanen tyhjäksi ja jäähdyttelemään. Suu auki kolmannen kerran!

Onneksi jälkkäri oli huolella mietitty. Tulisen ja voimakkaan makuisen broilerin ja salaatin jälkeen söimme kipolliset kotitekoista vanilja-valkosuklaajäätelöä ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Ei poltellut chili enää suussa vaan tilalle tuli pehmeää viileyttä ja makeutta. Mahtavaa! Suu auki neljännen kerran!

Kesä on ohi ja grillailut oli tältä erää varmaan tässä. Ensi kesänä tätä uudelleen koska tämä oli kuulemma paras ateria, jonka olen valmistanut! Jos jotain tästä säätäisin, niin jättäisin limen pois kastikkeesta kokonaan. Vartaiden voimakas chili ja sitruunan happo eivät kaipaa enää lisää potkua, vaan kastikkeen pointti olisi mielestäni nimenomaan tasapainottaa ja pehmentää broilerin makumaailmaa. Mutta kirkkaasti jatkoon siis! (Ohje: Maku 4/2017)



600 g broilerin paistileikkeitä
2 sitruunaa

mausteseos:
1 rkl suolaa
2 tl persiljaa
2 tl timjamia
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl sipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl (tai maun mukaan) chilihiutaleita
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
0,25 tl kanelia

kermaviilikastike:
200 g kermaviiliä
2 rkl limemehua
0,75 tl suokaa
0,5 tl sokeria
0,25 tl mustapippuria

1. Sekoita mausteseoksen ainekset yhteen
2. Leikkaa paistileikkeet kolmeen osaan ja pyörittele ne mausteseoksessa. Jätä viileään maustumaan muutamaksi tunniksi
3. Valmista kermaviilikastike sekoittamalla ainekset yhteen. Jätä odottamaan viileään
4. Pese sitruunat huolella: Leikkaa sitruunat viipaleiksi ja puolita viipaleet puolikuun muotoisiksi
5. Laita varrastikkuihin broileria ja sitruunaa vuorotellen.
6. Grillaa vartaat kypsiksi. Tarjoa salaatin ja kermaviilikastikkeen kera

6. syyskuuta 2017

Igorin kana

Ja taas aikaani jäljessä…

Igorin kana oli blogimaailmassa pinnalla joskus. Niin kauan aikaa sitten että en edes muista enää milloin. Katselin herkullisia kuvia ja kyllä, teinkin kyseisen ruuan. Ja syötiin ja todettiin todella hyväksi. Ja kuvasin ja kirjoitin ohjeenkin muistiin. Mutta tänne se jäi, wordin syövereihin unohduksiin ja hautautui blogihiljaisuuden sisään. Kunnes sen oli aika tulla esiin!

Pikkuhiljaa ruuan laittaminen ja kirjoittaminen ovat saaneet taas tilaa elämässäni. Kiireisten ja raskaidenkin vuosien jälkeen huomaan välillä että minulla on taas aikaa – ja välillä energiaakin – elää myös itselleni ja tehdä niitä asioita mistä nautin. Luonnossa liikkuminen on vallannut yhä enemmän tilaa ja tänä kesänä olen taas usein löytänyt itseni geokätköjä etsimästä ja perhosia bongailemassa. Ehkäpä elämä alkaa nyt viimein asettua niihin uomiinsa mihin sen on tarkoitus asettuakin.

Alla on pari kiireistä ja pitkää viikkoa töissä ja vapaa-ajan tiimoilta. Lukuvuoden aloittelu on aina yhtä kiireistä eikä mikään aika tahdo riittää saamaan hommia valmiiksi. Useampi viikonloppukin on mennyt kulkiessa pitkin poikin. Sunnuntaiaamuna heräsin pitkästä aikaa kiireettä ja keitin kahvin. Avasin koneen ja selailin viimeisimmät kuulumiset sanomalehdestä ja somesta. Kaadoin toisen kupin kahvia ja pyysin pojat aamupalalle. Jääkaapissa nökötti houkuttelevina kaksi mehevää paprikaa jotka teki mieli leikata aamupalaleipien päälle. Mutta ei, sillä ruokalistalla oli Igoria. 1,5 tuntia myöhemmin huomasin edelleen istuvani keittiössä pöydän ääressä. Kolmas kuppi kahvia menossa ja sormet pomppivat näppäimistöllä. Muru tuhisi vielä ja käänsi kylkeään – nukkui karhunmetsästysviikon univajetta kiinni. Kerrankin ei ollut kiire minnekään!

Iltapäivällä Igor tuoksui uunissa ja sen valmistuttua istuttiin rauhassa ruokailemaan. Pojat painuivat pihalle ja aikuiset nauttivat jälkkäriksi siivut kaakaolikööriä. Eikä vieläkään ollut kiire!



6-8 annosta

800 g broilerin fileetä
öljyä paistamiseen
1tl suolaa
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
0,5 dl tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
mustapippuria
2 dl kanalientä
350 g smetanaa
1 maustekurkku
kourallinen lehtipersiljaa

1. Ruskista broilerin fileet kuumalla pannulla niin että ne saavat hieman väriä. Nosta fileet voideltuun uunivuokaan ja ripottele niiden päälle suolaa
2. Kuori sipulit. Leikkaa sipulit ja paprikat suikaleiksi ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuullota kasvikset pehmeiksi pannulla
3. Lisää pannulle tomaattipyree ja kypsennä sitä pari minuuttia. Lisää joukkoon hunaja, suola, pippuri ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi.
4. Sekoita joukkoon smetana ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä kunnes se sakenee hieman
5. Kuutioi maustekurkku ja hienonna persilja. Sekoita ne kastikkeen joukkoon ja kaada kastike uunivuokaan broilerin fileiden päälle
6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa lisukkeena riisiä, pastaa tai perunoita.

27. elokuuta 2017

Pataleipä

Kotitekoinen leipä on heikkouteni! Juureen leivottu ruisleipä vie kielen mennessään eikä vaalea leipä häviä ruisleivälle ollenkaan. Joitakin vuosia sitten leivoin kaiken leivän itse; ruisleivän juurella ja vaalean leivän vaivaamattoman leivän ohjeella. Ruisleivän kanssa ongelmaksi tuli juuren säilyvyys. Säilytin juurta jääkaapissa ja leivoin leivän kerran viikossa. Leipää tuli aivan liikaa. Laitoin juuren sitten pakastimeen, mutta sepä suuttui minulle moisesta kohtelusta eikä halunnut enää lähteä toimimaan. Se siitä ruisleipähommasta.

Vaalean leivän leipominenkin jäi pikkuhiljaa aivan kokonaan. Vaikka vaivaamaton leipä on vaivaton niin siltikin tekeminen tuntui vaivalloiselta. Siirryimme aivan kokonaan kaupan leipähyllyille. Ruisleipä ja nimenomaan ruispalat on meillä aamu- ja iltapalapöydän vakkari. Lapset tykkäävät syödä välillä vaaleaa leipääkin mutta tuntuu hölmöltä ostaa höttöleipää joka on säilöntäaineilla höystetty kun sen leivän paistaa niin nopsaan itsekin.

Olen aina aikaani jäljessä. Pataleipä tuli ja oli ja lieneeköhän jo mennytkin. Itse testasin pataleivän vasta viime syksynä ja sehän osoittautui aivan loistavaksi keksinnöksi! Vieläkin vähän helpompi kuin vaivaamaton leipä – vaikka melko lailla samanlainen periaate leivän teossa onkin. Ainekset sekaisin, pitkä kohotus, taikina pöydälle ja lyhyt kohotus ja sitten vaan uuniin.

Sopiva pata tuotti hieman ongelmia. Kotona paistoin leivän Kermansaven kannellisessa padassa, mutta se oli liian laakea ja leipä levisi paiston aikana lähinnä sivulle päin ja leivistä tule usein leveitä ja littanoita. Eräänä viikonloppuna lupasin tehdä leivän muruseni luona joka oli ihastunut tuoreen leivän makuun. Hänen kattilakaapistaan löytyikin oikea aarre: pieni Arabian kokkipata, joka oli kaapin perällä hyljättynä ja käyttöä vailla. Sain adoptoida tuon pienen kaunottaren leipähommia varten. Nyt on hyvä paistella.



7 dl vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl vettä

lisäksi:
rypsiöljyä

1. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne sekaisin. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa
2. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja anna taikinan kohota huoneenlämmössä 12-24 tuntia
3. Ennen paistoa kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja käännä kaksinkerroin. Älä vaivaa! Ripottele päälle jauhoja ja peitä liinalla
4. Laita kannellinen uunipata uuniin ja lämmitä uuni 225 asteeseen
5. Kun taikina on kohonnut pöydällä puolisen tuntia, ota pata uunista ja pyyhkäise sen sisäpinta öljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja laita kansi päälle
6. Nosta pata takaisin uuniin ja paista leipää 30 minuuttia. Ota kansi pois ja jatka paistoa vielä 15 minuuttia

13. elokuuta 2017

Valkosuklaakakku

Kerran kesässä täytyy tehdä mansikkakakku. Tänä kesänä mansikoilla herkuttelu on jäänyt myöhäksi, kun pakastamispuuhiinkin ehdin nipin napin kesälomani viimeisellä viikolla heinäkuun lopussa. Yleensä mansikkahillokattila on liedellä porissut ja heinäkuun puolivälissä. Mansikkakakun aika tuli tänä vuonna vasta elokuun puolessa välissä. Päivää ennen minun lukuvuoteni aloitusta ja kolmea päivää ennen poikien koulun alkua. Ehkäpä tämä sitten oli kesäkauden päättäjäiskakku tai arkisen pyörityksen aloituskakku. Niin tai näin, mahtavan makuista se kuitenkin oli!

Tämän kakun ohjeen olen muruseltani saanut ja kakku on yksinkertaisuudessaan todella mukava ja nopsa valmistaa. Kertaalleen olen itsekin tätä tehnyt ja silloin mansikoiden puuttuessa laitoin koristeeksi vesimelonia ja suklaarusinoita. Kakku on tuhti, täyteläinen ja makea, joten marjat tai hedelmät päällä raikastavat kokonaisuutta kivasti. Mielestäni mansikat ovat ehdottomasti paras – ja varsinkin kesään sopivin - valinta! Tänään kakun päälle löytyikin yllärinä vielä vadelmia pienen metsässä tehdyn tutkimusretken yhteydessä. Saatiin siis kesän parhaat herkut samaan kakkuun.



pohja:
200g keksejä
100 g voita

täyte:
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g valkosuklaata

1. Pingota irtopohjavuoan (halk.23cm) pohjan ja reunan väliin leivinpaperi
2. Hienonna keksit monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen sekaan. Levitä seos kakkuvuoan pohjalle ja jätä odottamaan
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sen joukkoon tuorejuusto sähkövatkaimella edelleen vatkaten. Vatkaa kunnes seos on sileää ja tasaista.
4. Sulata suklaa ja sekoita se kermatäytteen joukkoon.
5. Levitä täyte pohjan päälle ja anna asettua kylmässä vähintään 4 tuntia ennen tarjoamista

11. elokuuta 2017

Tuoretomaattipasta

Loppukesä on tomaattien parasta aikaa. Kotimaisia tomaatteja saa edullisesti ja ne ovat kauniin värisiä ja herkullisen tuoksuisia. Ja maku on tietenkin täyteläinen. Selailin näytelehtenä tullutta Kotivinkkiä (13/2017) eräänä lomapäivänä aamukahvia hörppiessäni ja nappasin talteen tämän herkullisen näköisen ja yksinkertaisen pastaohjeen. Ohje pääsi testiin parin viikon päästä kun lapset olivat lomailemassa isänsä kanssa – eli silloin kun voi syödä aikuisten kesken ihan mitä haluaa.

Jalostin ohjetta sen verran että käytin jääkaapista pestopurkin jämän tähän ennen kuin se olisi liian myöhäistä. Ohjeessa olleen basilikan jätinkin sitten pois koska pestosta saa basilikan makua jo aivan tarpeeksi. Pinjansiemenet korvasin cashew-pähkinöillä – ihan vaan taloudellisista syistä. Muutoksista huolimatta lopputulos oli ihana! Pestoa olisi voinut olla vähän enemmän, samoin kuin suolaa. Ja mozzarellaakin olisi voinut syödä muutaman nökäreen enemmän.

Vaikka ennakkoon hieman epäilytti kuinka kanssasyöjälle kasvisruoka maistuu, mutta jälleen kerran sain yllättyä iloisesti ja katsoa kun ”jos ihan vähän ottaisin lisää” –annoskin katosi lautaselta nopeasti. Tämä menee siis täydellä kahden äänen kannatuksella jatkoon herkullisuutensa vuoksi saaden allekirjoittaneelta ansaitun kunniamaininnan siitä että ruoka oli nopsa valmistaa myös arki-iltana.



2 annosta

180 g pastaa
250 g kirsikka- tai miniluumutomaatteja
0,5 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
0,25 tl mustapippuria
0,25 tl suolaa
1 pallo mozzarellaa
1 dl paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä
3 rkl pestoa

1. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pese pastan valmistuessa tomaatit ja puolita tai lohko ne. Laita tomaatit kulhoon
3. Mittaa öljy pannulle. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se öljyn joukkoon. Kuumenna öljy ja kuullota valkosipulia hetkinen.
4. Kaada kuuma öljy tomaattien päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita ja jätä maustumaan
5. Paloittele mozzarella ja rouhi pähkinät
6. Valuta kypsä pasta ja sekoita sekaan pesto tasaisesti. Sekoita joukkoon tomaatit öljyineen
7. Tarjoa mozzarellan ja pähkinöiden kera

7. elokuuta 2017

Paistettu Oreo-juustokakku

Kotiviikonloppu, muru ja lapset. Ja itse asiassa vain toinen lapsista toisen mentyä mökkeilemään serkkunsa kanssa. Ei suunnitelmia, eikä kummempaa tekemistä. Sateista säätä lupaillut koko lauantaille. Eli leipomaan!

Pikainen pläräys ruokaohjelootalla ja pikainen pyörähdys kaupassa aamupäivästä ja illaksi saatiin sitten herkkua maisteltavaksi. Aurinkokin pilkahteli illasta esille ja päästiin takapihalle istuskelemaan kakkupalasten kanssa.

Täyteläistä, makeaa, tuhtia ja täyttävää herkkua! Pieni pala riitti hillitsemään enimmän makean nälän. Onneksi tämä ei jääkaappisäilytyksestä säikähdä, pikemminkin maku vaan paranee kakun lepäillessä jääkaapissa. Tästä riitti syömistä monelle päivälle. (Ohje: Maku 1/2015)



pohja:
300 g Oreo-täytekeksejä (tai Domino tmv.)
80 g voita

täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (397g) kondensoitua maitoa
4 munaa
1 tl vaniljasokeria
100 g Oreo-keksejä (tmv.)

1. Murskaa pohjaan tulevat keksit monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksirouheen sekaan.
2. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halk 23cm) pohjan ja reunan väliin ja voitele vuoan reunat. Painele keksirouhe vuoan pohjalle tasaisesti ja nosta vuoka jääkaappiin odottamaan
3. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi sähkövatkaimella ja sekoita joukkoon kondensoitu maito ja kananmunat. Mausta seos vaniljasokerilla
4. Rouhi loput täytteet keksit karkeaksi rouheeksi veitsellä ja lisää keksirouhe täyteseokseen
5. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle
6. Paista 150-asteisen uunin alatasolla 40 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja jätä kakku kypsymään jälkilämpöön vielä tunniksi.
7. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja irrota vuoasta. Siirrä kakku lautaselle ja siirrä jääkaappiin vähintään tunniksi ennen tarjoamista

2. elokuuta 2017

Hulihuli-broileri

Olin viime keväänä kansalaisopiston kakkukurssilla ystäväni kanssa. Jutusteltiin ruuanlaitosta siinä tekemisen ohessa ja hän vinkkasi minulle nopean, helpon ja maukkaan hulihuli-broilerin ohjeen. Kirjoitin ainekset nopsaan puhelimelle muistiin. Ajatus jäi ja putkahti mieleen kun mietin sunnuntai-illalle ruokaa. Katsoin muistiinpanot jotka pikapikaa tein ja totesin että taitaa olla viisaampaa googlettaa hieman. Nappasin melkeinpä ensimmäisen vastaan tulleen ohjeen talteen, ihan vaan siksi koska kuva ohjeessa oli aivan mielettömän herkullisen näköinen. The Recipe Criticin ohjeessa broileri oli marinoitu, grillattu ja valeltu kastikkeella grillaamisen aikana. Ihanaa!

Minulla oli kuitenkin ajatus tehdä tämä ruoka uunivuoassa – ystäväni arkisen vinkin mukaan. Tein kastikkeen netistä löytämäni ohjeen mukaan ajattelematta yhtään sitä että ”pound” ei todellakaan tarkoita samaa kuin ”kpl”. Kokkailin kahdelle hengelle ja olin varannut ruokaan 3 rintafileeleikettä joten kastiketta oli todellakin liikaa. Laitoin puolet kastikkeesta rasiaan ja pakastimeen odottamaan seuraavaa kokkailukertaa – seuraavalla kerralla tämä on sitten todellakin pikaruokaa!

Olisin halunnut tehdä tämän ruuan paistileikkeistä, jotka sopivat mielestäni parhaiten uunikypsytykseen mutta kaupassa ei sattunut olemaan maustamattomia paistileikkeitä. Valitsin sitten seuraavaksi parhaan (lue: edullisimman) pakkauksen broileria. Mehun vaihdoin ananaksesta omenaan koska ruokaseuralaiseni mielestä ananas ei ole suositeltavaa ihmisravintoa. Voi olla, että ananaksen maku ei kastikkeen muiden voimakkaiden makujen alta olisi edes tullut esille – mutta en ottanut riskiä että ruoka olisi sen takia epämiellyttävää syödä.

Hyvää oli ja jatkoon meni!



600 g broilerin paistileikkeitä (käytin ohutleikkeitä vajaan 300g)

kastike:
1 cup (240ml) ananasmehua
0,5 cup (120ml) soijakastiketta
0,5 cup (120ml) fariinisokeria
0,5 cup (120ml) ketsuppia
0,25 cup (60ml) kanalientä
2 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 tl hienonnettua valkosipulia

lisäksi:
ruohosipulia (tai hienoksi hakattua punasipulia kun kokki ei muistanut hankkia ruohosipulia)

1. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Laita broilerit ja kastike muovipussiin, sulje huolella ja anna marinoitua vähintään kolmisen tuntia. Jos grillaat broilerit, ota kastiketta reilun desin verran syrjään ennen marinointia valelemista varten
2. Laita broilerit voideltuun laakeaan uunivuokaan ja kaada marinadi päälle. Kypsennä 200-225 -asteisessa uunissa kunnes liha on kypsää (paistoaika riippuu siitä mitä lihaa käytät ja paljonko sitä on. Kolmelle ohutleikkeelle sopiva paisto tuli 225 asteessa vajaassa puolessa tunnissa)

30. heinäkuuta 2017

Vadelma-marenkitorttu

Kesäloma alkaa olla ohi. Tänä kesänä pidin lomani yhteen menoon – neljä viikkoa huilia arkisesta aherruksesta. Ensimmäinen viikko meni lomaillessa aikuisten kesken pohjoisessa ja reippaillen pitkin metsiä ja tuntureita. Se viikko toi kokemuksia, elämyksiä ja nautintoja mutta seuraava viikko kotona menikin sitten palautumiseen ja lepäämiseen – sen verran hektinen ja fyysinen tuo viikko oli.

Kolme viikkoa kotona lasten kanssa ei aina ole kovinkaan rentouttavaa. Vaikka lomalla palkkatyöstä saa ollakin, on pyykkiä, siivousta ja ruuan laittoa enemmän kuin normiarkena kun olemme kaikki koulussa ja töissä. Yhden aikuisen taloudessa lomapäivistäkin iso osa menee kodin ja loma-arjen pyörittämiseen. Loma-ajoille tuntuu myös pakkautuvan paljon ylimääräistä tekemistä kotona mitä ei jaksa eikä ehdi työssä ollessa tehdä. Nyt on lasten huoneet siivottu ja sisustettu kuntoon, puhtaat matot on lattioilla, auto käytetty huollossa, kesän mansikat säilötty pakastimeen ja hilloksi ja piha siistitty etu- ja takapuolelta. Onneksi joissain väleissä on ehtinyt myös viettää hyviä hetkiä harrastusten parissa luonnossa liikkuen ja rauhoittuen mökkeilyn merkeissä.

Huomenna siis töihin taas. Lapset jatkavat vielä lomailua ja minä saan aloittaa taas arjen, työn ja vapaa-ajan toiveiden yhteensovittamisen. Kiirettä pitää taas varmasti koko lukuvuoden ajan, mutta ehkäpä tämä vuosi sujuisi kivuttomammin kuin edellinen.

Viimeinen lomapäivä. Herkutellaan! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 5/2017)



pohja:
200 g kaurakeksejä
50 g suolaamattomia pistaaseja
75 g voita
1 rkl fariinisokeria

täyte:
4 dl vettä
3 dl vadelmia
0,5 dl sokeria
1 limetin mehu
4 kananmunan keltuaista
4 rkl perunajauhoja
1 rkl kylmää vettä
2 rkl voita

marenki:
4 kananmunan valkuaista
1,25 dl tomusokeria

koristeluun:
tuoreita vadelmia
1-2 rkl pistaaseja

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen
2. Murenna keksit monitoimikoneessa. Lisää joukkoon pistaasit ja anna koneen käydä vielä hetki, mutta niin että pistaasit jäävät rouheiksi. Sulata voi ja sekoita se fariinisokerin kanssa keksimuruihin.
3. Painele seos piirakkavuoan (halk. 25 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 10 minuuttia. Nosta uunin lämpötila sen jälkeen 200 asteeseen
4. Mittaa kattilaan vadelmat, vesi, sokeri ja limen mehu. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia. Valuta ja painele mehu siivilän läpi kulhoon ja kaada mehu sitten takaisin kattilaan
5. Erottele valkuaiset suureen kulhoon ja keltuaiset pienempään. Mittaa perunajauhot pieneen kulhoon ja sekoita niiden joukkoon vesi. Sekoita perunajauhoseos keltuaisten joukkoon
6. Kaada keltuaisseos ohuena nauhana vadelmamehun sekaan koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon voi ja kuumenna kunnes seos paksunee (tehdessäni paksuni ilman erillistä kuumentamista). Kaada vadelmatäyte piiraspohjan päälle
7. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää tomusokeri joukkoon pienissä erissä ja vatkaa kiiltäväksi. Nostele marenki vadelmatäytteen päälle vuokaan ja tasoita pinta kauniiksi. Voit myös pursottaa marengin.
8. Paista piirakkaa vielä 5-7 minuuttia kunnes marenki saa väriä

28. heinäkuuta 2017

Luumu-murupiirakka

Meillä syödään paljon hedelmiä. Tai lähinnä lapset syövät niitä aamu- ja iltapalan yhteydessä. Koko talvi popsitaan omenaa, päärynää ja banaaneja ja keväällä lapset jo alkavat kysellä milloin saa vesimelonia, viinirypäleitä ja luumuja.

No, ostinpa luumuja nyt sitten kun niitä kohtuullisella hinnalla alkaa saada. Ne eivät nyt sitten kuitenkaan maistuneet, vaan jäivät hedelmäkoriin nököttämään ja lopulta alkoivat olla hyvinkin kypsiä. Niin kuin minäkin.

Muistelin että ruokaohjelootassani oli luumupaistoksen ohje ja ajattelin tehdä sellaisen sellaisen ennen kuin luumut olisivat roskiskunnossa. En löytänyt ohjetta jota etsin, mutta silmiini osui nektariinipiirakan ohje jonka voi näppärästi toteuttaa myös luumuilla.

Eihän tämä nyt mennyt taas likikään ohjeen mukaan. Hedelmät olisi pitänyt marinoida – ajattelin että ovat mehukkaita jo muutenkin ja marinointi tekisi niistä vaan pelkkää mössöä. Kardemumman jätin taikinasta pois koska yöks! Mantelisen muruseoksen tein ilman mantelia käyttäen sen sijaan kaurahiutaleita, koska kylään oli tulossa manteliallergikko. Muutenpa ohjetta noudattaen mentiin ja lopputulos oli ihanan mehevä! Riitti vieraalle kotiin vietävääkin. (Ohje: Maku 3/2014)



taikina:
300 g voita
4 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
5 kananmunaa
200 g vaniljarahkaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(2 tl kardemummaa)

hedelmät:
500 g luumuja tai 5-6 nektariinia
1 dl sokeria
0,5 dl calvadosia, rommia tai konjakkia

mantelimuru:
150 g voita
100 g mantelirouhetta (tai 1 dl kaurahiutaleita)
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl jauhettua inkivääriä

1. Huuhtele ja halkaise nektariinit/luumut. Poista kivet ja leikkaa ohuemmiksi lohkoiksi. Siirrä lohkot kulhoon ja lisää sokeri ja alkoholi. Anna maustua puolesta tunnista tuntiin huoneenlämmössä muutaman kerran välillä sekoittaen
2. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen samalla voimakkaasti vatkaten. Sekoita joukkoon rahka
3. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Sekoita mahdollisimman vähän.
4. Kaada taikina syvälle leivinpaperilla vuoratulle uunipellille
5. Levitä hedelmälohkot taikinan päälle tasaisesti ja painele niitä kevyesti taikinan sisään. Valuta marinointiliemi päälle
6. Nypi muruseoksen ainekset yhteen ja ripottele seos hedelmien päälle
7. Paista 200-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia

26. heinäkuuta 2017

Hampurilaiskastike

Hampurilaiset kuuluvat kesään! Vaikka en hampurilaispihvejä teekään grillissä niin siltikin, hampurilaiset tuntuvat kuuluvan kesään. Hampurilaisten valmistamiseen kotona pitää nähdä hieman vaivaa. Tai oikeastaan sen verran paljon vaivaa että harvoin niitä tulee tehtyä. Ja jos tuleekin tehtyä, niin en siltikään ole vielä kertaakaan tehnyt sämpylöitä itse, vaan ostan kaupasta jotain hyviä täysjyväisiä tai rouheisia sämpylöitä joiden väliin hampurilainen kasataan.

Hampurilaisen sielu on mielestäni kastike. Pihvi voi olla ihan perus, mutta erilaisilla kastikkeilla ja juustoilla saa mukavaa vaihtelua hampurilaisten makumaailmaan. Lapset eivät kastikkeista hampurilaisen välissä oikein välitä, joten yleensä tulee mentyä ihan vaan perusmajoneesilla jota löytyy aina jääkaapista. Mutta kun vähän näkee vaivaa ja tekee edes sen majoneesityyppisen kastikkeen itse, saa taas vähän enemmän makua hampurilaiseen. Tämän helpon peruskastikkeen ohjeen otin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 4/2016.



n. 3 dl

1 kananmuna
1 rkl ketsuppia
1 rkl dijonsinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
0,25 tl suolaa
1 dl rypsiöljyä
1 dl mietoa oliiviöljyä
(3-4 tippaa tabascoa)

1. Riko kananmuna korkealaitaiseen astiaan. Lisää ketsuppi, sinappi, etikka ja suola ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi
2. Sekoita öljyt keskenään ja kaada seos ohuena nauhana kananmunaseokseen koko ajan sauvasekoittimella sekoittaen
3. Mausta tabascolla ja tarkista maku

25. heinäkuuta 2017

Peruna-papusalaatti

Perunaa kuluu keittiössäni todella vähän. Kasvatan vanhempieni takapihalla pienellä ”plantaasilla” perunaa ja tuosta pienestä pläntistä pieni perheemme saakin melkeinpä koko talven perunat. Rahallista hyötyähän perunan kasvattamisesta näin pienessä mittakaavassa ei juuri ole, mutta tuntuu kyllä hienolta syödä oman maan perunaa silloin kuin sitä pöydässä täytyy olla.

Kesään peruna kuuluu oleellisesti! Tosin olen huomannut sen vähentyneen myös kesällä. Grillatessa makkaraa tai vaikkapa pihviä, teen lisukkeeksi mieluummin salaatin ja jotain hyvää juustoa tai vaikkapa herkkusieniä tai pikkutomaatteja vartaassa. Silloin harvoin kun varhaisperunaa syö, on se kuitenkin erityistä herkkua. Kaveriksi voita tai silliä ja siinäpä se makuelämys jo onkin.

Varhaisperuna taipuu mielestäni parhaiten salaattiin. Nyt on juuri oikea aika vuodesta tehdä perunapohjaista salaattia ja napata takapihalta kaveriksi pinaattia, salaatin lehtiä ja yrttejä. Hieman proteiinia pavuista, pehmeyttä avokadosta, suolaa fetasta ja kirpsakkaa särmää sipulista. Siinäpä se, täydellinen kesäsalaatti!



iso kevätsipuli varsineen
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
200 g keitettyjä varhaisperunoita
1 avokado
n. 2 dl isoja valkoisia papuja
5 dl salaattipinaattia
(salaatin tai viinisuolan lehtiä)
100 g fetajuustoa
mustapippuria

1. Leikkaa kevätsipuli ohuiksi renkaiksi kulhoon. Lisää joukkoon öljy, sitruunamehu, sokeri ja suola ja sekoita
2. Kuutioi perunat ja avokado ja sekoita ne sipulien joukkoon. Lisää kulhoon myös pavut
3. Huuhdo pinaatti (ja salaatti) ja paloittele feta. Sekoita nekin salaatin sekaan. Mausta mustapippurilla

24. heinäkuuta 2017

Pikainen mac’n’cheese

Arki-ilta ja pitäisi keksiä jotain syömistä. Jotain helppoa, nopeaa ja maukasta. Jotain joka valmistuu vaivatta ja niin nopsaan että ehtii vielä reippailemaan metsään ennen kuin uniaika yllättää. Murun kanssa tätä puhelimessa pähkäilimme tiedostaen sen, että molemmilla on alla raskas työpäivä ja kaunis kesäpäivä houkuttelee kirmailemaan pihalle harrastuksen parissa. Muru heitti sitten ajatuksen että onhan tuolla kaapissa makaronia jos ei muuta keksitä (jonkun verran avattuja makaronipusseja löytyi kaapin uumenista muuton yhteydessä). Jatkoin ajatusta että laitetaan sekaan vaan vähän voita niin sehän on ihan kelpo ateria. Sitten ajatus jatkui juustoon ja pekoniin ja todettiin että tässähän on tulossa pikaversio mac’n’cheesestä.

Mac’n’cheese on herkkua! Pastaa ja juustoa – ei vaan voi mennä vikaan. Useimmat ohjeet tuntuvat vaivalloisilta ja monivaiheisilta ja ovat sen vuoksi nimenomaan viikonloppuruokaa. Niihin täytyy raastaa useampaa juustolajia, keitellä kastikkeita ja haudutella vielä uunissa. Nyt oikaistiin kaikessa mahdollisessa. Vain yhtä juustoa, kastike otettiin pastakattilasta eikä uunia tarvittu lainkaan. Ruoka oli valmis käden käänteessä oli aivan mahtavan makuista!

Ratkaisevassa asemassa tässä muutaman aineksen ruuassa on tietenkin juusto. Kun juusto on hyvää, on ruokakin hyvää ja jos juusto on pahaa niin koko ruoka on pahaa. Juuston valintaan kannattaa siis kiinnittää huomiota. Cheddar on tällaiseen ruokaan mielestäni parasta ja cheddareissakin minulla on yksi vakiojuusto jota aina ostan. Osta tähän ruokaa juuri sitä juustoa mikä omaan suuhun maistuu! Gruyere, gouda, emmental – kaikki raastettavat juustot käyvät tähän oikein hyvin. Samoin tähän on helppo upottaa jääkaapista vaikkapa parmesaanin tai aurajuuston lopuskat.

Aikuisten kesken tehdessä laitettiin ruuan sekaan hienoksi pilkottua punasipulia antamaan vähän rapsakkuutta ja taittamaan ja piristämään hieman raskasta makumaailmaa. Punasipuli lisättiin pekonin sekaan pannulle paiston loppuvaiheessa ja jätettiin melko raa’aksi jotta kirpeys ja rakenne säilyisivät. Tein ruokaa myös lapsilleni kiireisenä perjantai-iltana ja silloin laitoin ruuan sekaan ruohosipulia.



2 annosta

n. 150 g kuivaa pastaa
1 pkt pekonia
1 valkosipulin kynsi
100 g cheddaria
suolaa
mustapippuria
ruoho-, puna- tai shalotsipulia

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Käytä vain vähän suolaa, koska keitinvettä käytetään ruokaan
2. Paloittele pekoni ja paista se pannulla kypsäksi. Valuta mahdollinen liika rasva pois pannulta
3. Kuori ja hienonna valkosipuli (ja puna- tai shalotsipuli) ja lisää pannulle pekonin sekaan. Kypsennä varovaisesti 1-2 minuuttia että valkosipuli ei pala. Nosta pannu levyltä odottamaan
4. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi
5. Kun pasta on kypsää, mittaa kattilasta noin 0,5 dl keitinvettä pannulle pekonin joukkoon. Nosta pannu takaisin lämpimälle levylle ja anna kuumentua. Valuta pasta ja kaada se pannulle
6. Lisää pannulle myös juustoraaste. Kuumenna sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja ruoka on tasaista. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Lisää lopuksi joukkoon tuoretta ruohosipulia

16. kesäkuuta 2017

Thai-jauhelihakastike

Erehdyin lupautumaan ruuanlaittovuoroon eräänä arki-iltana koska suorastaan himoitsin erästä tiettyä ruokalajia. Muistelin että syömme tuona iltana aikuisten kesken, mutta sitten kävikin ilmi että junioriväkeä on tuona päivänä myös syömässä (ja tiesinhän minä toki sen mutta en vain muistanut). Tämän tietyn ruuan haluan kuitenkin säästää aikuisten kesken nautiskeltavaksi, joten suunnitelma meni uusiksi. Yritin vielä luistaa lupauksestani ja siirtää ruokavuoron kyseisen juniorin isälle, mutta ei enää onnistunut, vaan hän totesi hyvin onnellisena että lupaus on vaan lunastettava.

Mietintämyssy takaisin päähän siis. Muistin tämän ohjeen odottavan uusintakierrosta koska kuva jäi ensimmäisellä kokkauskerralla ottamatta. Pöydässä istuva juniori on tulisten makujen ystävä, joten huoletta pystyy itämaisen keittiön makuja ruokaan ujuttamaan. Kookos on juniorin isän inhokki, jota tosin jo hyvällä menestyksellä olen ruuan seassa saanut menemään. Kookosmaito mielessä ja hyvin onnellinen hymy huulilla minäkin lupasin lupaukseni lunastaa!

Kuinkas sitten kävikään? Sekä isä että juniori söivät hyvällä ruokahalulla. Inkiväärin ja chilin sieltä tunnistivat mutta sitten ruuassa maistui kuulemma joku jota eivät tunnistaneet. Epäilin sen olevan kookos… ”Onko tässä muka kookosta?!”, tuli kuin yhdestä suusta. Joo, kyllä siinä on. Hyvää, eikö totta! (Ohje: Yhteishyvän ruoka 2/2016)



1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
400 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
400 g kookosmaitoa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria (tai 2 tl kuivattua)

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuori ja raasta inkivääri
2. Paista jauheliha öljyssä pannulla ja lisää loppuvaiheessa sipulit ja inkivääri sekä currytahna. Kypsennä miedolla lämmöllä muutama minuutti kunnes sipulit ovat pehmeitä
3. Lisää kookosmaito, currytahna ja hunaja (sekä korianteri jos käytät kuivattua). Keittele miedolla hiljakseen vartin verran kunnes koostumus on sopivasti saostunut.
4. Mausta korianterilla ja tarjoa riisin tai nuudeleiden kera

11. kesäkuuta 2017

Yrttiset perunaletut

Ensin tehdään arki-iltana mantelikuhaa. Käytetään hieman vähemmän kalaa kuin aiemmin, mutta tillipuntti on parasta käyttää kokonaan ja olisi ihan hölmöä jättää mantelilastupussin pohjalle vain hieman lastuja jäljelle odottamaan että ne jossain vaiheessa tulisi upotettua johonkin. Eli tehdään siis normaalikokoinen annos kuorrutetta. Kala on uunivuoassa, mössö päällä ja todetaan että kyllä, sitä jäi yli vaikka reilulla kädellä laitettiinkin. Päätetään maustaa perunamuusi tällä kertaa yli jääneellä manteli-tilli-parmesaaniseoksella – kanssakokkailijan pienestä epäilyksestä huolimatta.

Syödään kahteen pekkaan herkullinen ateria ja todetaan että muusia jäi yli. Koska ruokaa ei heitetä pois, muusi laitetaan rasiaan odottamaan jatkojalostusta. Kahden päivän kuluttua toisessa osoitteessa odottaa kaksi nälkäistä junioria ja kokki kuoppaa suunnitelmansa kuhapyttipannusta. Kipataan muusin jämät kulhoon ja sekoitetaan sen joukkoon kananmunaa ja paistetaan letuiksi. Kuhafileet pääsevät pannulle ihan semmoisenaan – vain voita, suolaa ja mustapippuria. Täydellinen paisto ja täydellinen viikonlopun avaus ruokapöydässä. Jopa lapsille maistui!

Huomataan, että lettuja jäi yli. Seuraavana päivänä äiti paistaa pannulla hieman sieniä, sipulia ja pekonia. Esikoinen syö mielellään ja kuopus saa lettujen kaveriksi pakastimesta kaivetun nakkipaketin jämän pannulla paistettuna. Letut syöty. Todetaan tyytyväisenä että hävikistä herkuksi!



perunamuusia (maustettu tillillä, parmesaanilla, hienonnetuilla mantelilastuilla ja oliiviöljyllä)
2-3 kananmunaa

Sekoita perunamuusin tähteen sekaan kananmunia sen verran että seoksesta tulee löysähkö taikina. Paista taikinasta lettuja pikkulettupannulla.

5. kesäkuuta 2017

Grillattu yrttifeta

Ah! Kesä on täällä! Vaikka säät ei tänä kesänä ihan joka päivä olekaan vuodenaikaan sopivilta tuntuneet, niin silloin on varmasti kesä kun lukuvuosi on päätöksessään ja suvivirsi laulettu. Työt jatkuvat vielä ja kesälomaa saan odottaa kuukauden päivät. Mutta kesä on kesä vaikka töissäkin olisi käytävä.

Grillikausikaan ei kylmän toukokuun aikana ole vielä päässyt käyntiin. Grilli on putsattu ja kasattu ja kertaalleen lasten kanssa ollaan makkaraa, herkkusieniä, parsaa, nuggetteja ja pekonia paisteltu ja ihan pihalla syötykin. Se oli se yksi ainoa lämmin viikonloppu kun tuli rapsuteltua pihamaa puhtaaksi ja laiteltua viljelylaatikot valmiiksi kylvöjä ja taimia varten. Onneksi on makumuistoja viime kesältä ja suunnitelmia tälle kesälle.

Viime kesän uusi tuttavuus oli grillissä yrttien kanssa kuumennettu feta. Yrtit sai napsia tuoreena omalta pihalta ja maut pehmenivät ihanaksi grillin lämmössä folion sisällä. Grillissä fetan kaveriksi kypsyi sekalainen setti kasslerpihvejä, perusgrillimakkaraa ja grillichorizoa. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



2-3 annosta

200 g fetaa
1 valkosipulin kynsi
2 timjamin oksaa
2 oreganon oksaa
2 rkl oliiviöljyä
0,25 tl mustapippuria

lisäksi:
foliota

1. Levitä kaksi reilun kokoista foliota työtasolle päällekkäin. Voitele öljyllä ja aseta fetajuusto folion keskelle
2. Kuori valkosipulin kynsi ja viipaloi se ohuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet fetan päälle ja rouhi päälle mustapippuria
3. Asettele juuston päälle yrttioksat ja kääri juusto tiiviiseen pakettiin
4. Grillaa epäsuoralla lämmöllä noin 20 minuuttia. Voit valmistaa juuston myös uunissa.

29. toukokuuta 2017

Kuhapyttäri

Kuha on lempparikalani ja näköjään taipuu moneksi! Nopsa arkiruokaherkku ei paljon esittelyä tai lurittelua kaipaa: kuha on kuha vaikka voissa paistaisi perunoiden kera. Tämän ruuan kokkaaja oli hieman epäileväinen testauksensa tuloksen suhteen, mutta lopputulos oli aivan loistava. Sipulia, perunaa ja kalaa pannulle, majoneesia valmiin ruuan niskaan ja siinäpä saa taas kroppa ja mieli ravintoa. Ehdottomasti parempaa kuin perinteinen makkarapyttäri!



perunoita
sipulia
öljyä
nokare voita
kuhafileetä
timjamia
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja paloittele perunat pieniksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuli pehmeäksi miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon perunat ja paistele ne miltei kypsiksi välillä sekoitellen
3. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi ja sitten pienemmiksi paloiksi. Kun perunat ovat melkein kypsät, lisää pannulle voita ja kalat ja timjamia. Jatka kypsentämistä muutama minuutti kunnes kala on kypsää, mutta varo paistamasta kalaa liian kuivaksi
4. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa majoneesin ja pehmeiksi keitettyjen kananmunien kera

28. toukokuuta 2017

Toffee-blondiet

Eräänä maanantai-iltana aloin – ehkä hieman kiukkuisena työpäivän jälkeen ja kotitöiden saartamana – leipoa töihin kahvileipävuoroa varten raparperi-vadelmapiirakkaa. Lapset kipaisivat ruoka-aikaan pihalta sisälle kun piirakka oli parhaillaan uunissa. Molemmat nuuhkuttelivat leipomuksen tuoksuja antaumuksella. Jouduin tipauttamaan muksut pilvilinnoista kertoen että tuohon piirakkaan ei koske kukaan ja että se on menossa töihin työkavereiden (toivottavasti) iloksi.

”Äiti, miks sie et enää ikinä leivo meille kotiin?!”

Huh! Pisto sydämeen kuopuksen osuvan kommentin kautta. Niin, miksi? Enpä ole itse moista huomannutkaan! Mutta monestihan (ei aina!) lapsen suusta kuulee totuuden ja jäin mietiskelemään asiaa. Tottahan se on! En leivo enää ikinä meille kotiin! Lapset ovat kasvaneet kanssani kodissa jossa on viikoittain leivottu ja saatu maistella kotitekoisia herkkuja. Nyt viime aikoina käsittämätön kiire on vallannut elämäni ja tuntuu että en pakollisten koti- ja työhommien jälkeen enää saa aikaiseksi mitään ”ylimääräistä” jos vaikka aikaa sattuisi jäämäänkin. Yhden aikuisen taloudessa kotitöihin ja kaikkien liikkuvien osien hallintaan saa kulumaan aikaa ja energiaa aivan uskomattoman paljon!

Miltei samalta istumalta kommentin (ja ruokailun ja keittiön siivoilun jälkeen) avasin ruokaohjelootani ja nappasin sieltä päällimmäisenä olevan leivontaohjeen. Se olikin aivan tuore Kaneli&sokeri-lehdestä saksittu simppeli mittaa-sekoita-kaadapellille-paista ohje, joka yksinkertaisuudessaan sopi hyvin viikonloppuun lasten kanssa. Sain kuopuksen vielä kaveriksi hommiin ja saatiin taikina pian uuniin.

Ettei kaikki nyt olisi sujunut aivan niin kuin pitää niin paiston kanssa oli hieman ongelmaa. Blondielevy ei oikein kohonnut vaan jäi todella tiiviiksi massaksi (mielestäni liian tiiviiksi vaikka kuohkeus ja ilmavuus ei todennäköisesti ollut tarkoituksenakaan tässä leivonnaisessa). Paistoaika oli uunilleni liian pitkä (laitan alla olevaan ohjeeseen uunilleni sopivaksi korjatun ajan) ja lopputulos oli mielestäni liian kuiva. Onnistuin myös ensimmäistä kertaa polttamaan valkosuklaan mikrossa (joo, vesihauteessa olisi parempi, mutta aina on onnistunut mikrossakin). Ja vielä kerta kiellon päälle: poltin vielä toisenkin erän suklaata – sen jonka olisi pitänyt nippanappa riittää pelastamaan tilanne.

Mutta nyt ei pääse lapsi sanomaan että en leivo enää ikinä kotiin!



350 g voita
3 dl fariinisokeria
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 munaa
7 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,75 tl suolaa
200 g kermakarkkeja (esim. Omar)

pinnalle:
100 g paahdettuja ja suolattuja cashewpähkinöitä
100 g valkosuklaata

1. Ota munat ja voi huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen leipomista
2. Vatkaa voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi kulhossa. Lisää joukkoon munat yksitellen voimakkaasti vatkaten
3. Sekoita kuivat aineet kulhossa sekaisin
4. Paloittele kermakarkit saksilla pieniksi paloiksi ja lisää ne kuiva-aineiden kanssa voi-sokerivaahtoon. Sekoita vain sen verran että taikinasta tulee tasaista
5. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle
6. Rouhi pähkinöitä pienemmiksi ja kaada rouhe taikinan päälle
7. Paista 175-asteisessa uunissa 25 minuuttia
8. Sulata suklaa ja valuta se raidoiksi jäähtyneen levyn päälle

25. toukokuuta 2017

Mantelikuha

Kuha on ollut harvinaista herkkua minun lautasellani, mutta menneenä talvena ja keväänä tuota herkkua on saanut syödä vähintään joka toinen viikko. Parhaimmillaan kuha on aina mielestäni ollut fileenä pannulla paistettuna ja suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Nyt olen saanut syödä sydämeni kyllyydestä leivitettyä kuhaa aamiaisella, iltapalalla, fish and chipsinä ja yrttisen perunamuusin kera päivällisenä. Aivan mahtavaa!

Toinen minulle uusi tapa laittaa kuhaa on uunissa mantelisella kuorrutteella päällystettynä. Kaveriksi yrteillä maustettua perunamuusia ja pannulla paistettuja porkkanaviipaleita. Lasillinen kylmää puolikuivaa valkoviiniä kruunaa aterian. Mitäpä siihen muuta tarvitseekaan – hyvä seuralainen pöytään kaveriksi ja hetki on juhlaa arki-iltanakin.



2-4 kuhafileetä
n. 1 dl kermaa

kuorrute:
1 ruukku tuoretta tilliä
1,5 dl parmesaaniraastetta
1 pussi mantelilastuja
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

1. Leikkaa kuhafileet ruodottomiksi ja laita ne voideltuun uunivuokaan
2. Laita kuorrutteen ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi seokseksi. Levitä seos tasaiseksi kerrokseksi kalafileiden päälle
3. Kaada päälle kermaa
4. Kypsennä 225-asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia (paistoaika riippuu kalan määrästä) kunnes kuorrute saa hieman väriä

24. toukokuuta 2017

Kvinoaa ja pinaattia

Jännä juttu miten sitä ei osaa lukea ruokaohjetta. Siis osaa tietenkin lukea sen, mitä kaupasta tarvitsee ostaa ja mitä aineksia ja välineitä täytyy varata esille kun ruokaa ryhtyy laittamaan. Ja tietenkin osaa lukea sen, mitä ruokaa laittaessa täytyy tehdä; pilkkoa ja kuullottaa ja sen semmoista. Mutta jostain kumman syystä minun on hyvin vaikea aineksia ja ohjetta lukiessa nähdä se, mitä ruoka loppujen lopuksi on. Montakohan erilaista kanapataa esimerkiksi olen tehnytkään ja todennut niiden kaikkien periaatteessa olevan ihan samaa tavaraa, mutta eri ohjeella tehtynä.

Nyt tein innoissani kvinoaa ja pinaattia. Hei, uudenlainen kasvisruokaohje johon voin käyttää kvinoaa jota laatikossa nököttää. Kuorin, paloittelin ja kuullotin ja siinä vaiheessa huomasin tekeväni risottoa kvinoasta. Hitsi. Ei tässä nyt mitään uutta ja hienoa ollutkaan, olenhan tehnyt risottoa ohrastakin. Melkoinen yllätyskyykky! Mutta se nyt ei tietysti ollut taaskaan yllätys että risotto on hyvää. Vaikka sitten kvinoasta tehtynä. (Ohje: Glorian 7/2015 ohjeen pohjalta)



2 annosta

pala purjon valkoista osaa
1 sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1,5 dl kvinoaa
6 dl kasvislientä
0,5 dl parmesaaniraastetta
nokare voita
kourallinen tuoretta persiljaa
80 g babypinaatin lehtiä
mustapippuria myllystä

1. Halkaise ja huuhdo purjo ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy laakeassa kasarissa ja kuullota sipulit pehmeiksi miedolla lämmöllä
3. Lisää sekaan kvinoa ja jatka kuullottamista vielä pari minuuttia
4. Sekoitta joukkoon kasvisliemi vähissä erissä koko ajan sekoitellen. Kun kvinoa on kypsää, nosta kasari pois levyltä
5. Sekoita joukkoon parmesaani ja voi ja laita kansi hetkeksi päälle ja anna ruuan hautua
6. Huuhtele pinaatit ja poista tarvittaessa lehdistä kannat. Sekoita pinaatinlehden valmiin ruuan joukkoon ja mausta mustapippurilla

17. toukokuuta 2017

Broileria salmoriglio

Kesän parasta antia takapihalla ovat ehdottomasti tuoreet yrtit! Tässä kohtaa kevättä ajatus tuntuu vielä kaukaiselta. Pakastimesta rapsutellaan viimeisiä viime kesän rippeitä ruokien sekaan odotellessa uuden kauden alkua. Aurinko paistaa jo lupaavasti lämmittäen ja multakin alkaa viileän ja pitkän kevään jälkeen olla jo kutakuinkin sula. Kohta pääsee lapion varteen – kaivamaan ja kääntämään ja lannoittamaan. Ja sitten lopulta voi laittaa siemenet ja taimet maahan ja odottaa kasvun ihmettä. Vesi kielellä!

Oregano on runsaskasvuinen yrtti ja menestynyt takapihallani todella hyvin! Tuoreen oreganon maku on yllättävän voimakas ja useampaan kertaan sitä onkin tullut laitettua hieman liikaa kun on tottunut kuivatun yrtin miedompaan makuun. Tässä ruuassa oregano ja valkosipuli ovat pääosassa ja broileri toimii vain alustana mausteiden hienolle yhdistelmälle. Grillaa tai paista pannulla – se lienee makuasia. Tästä ruuasta tulee kesä mieleen! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



600g broilerin minuuttipihvejä

marinadi:
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tuoretta hienonnettua oreganoa
4 rkl oliiviöljyä
0,5 tl mustapippuria

salmoriglio-kastike:
1 ruukku oreganoa
1 valkosipulin kynsi
1 sitruuna
0,75 dl oliiviöljyä
1 tl sormisuolaa
0,5 tl mustapippuria

1. Valmista marinadi: kuori ja hienonna valkosipulin kynsi. Mittaa oljy pieneen kulhoon ja sekoita siihen muut ainekset.
2. Kuivaa broilereiden pinta ja laita ne muovipussiin. Kaada marinadi joukkoon ja sulje pussi huolella. Laita jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai vaikka yön yli
3. Ota lihat lämpiämään ajoissa ennen kypsentämistä. Pyyhi marinadi pois ja grillaa pihvit kypsiksi. Jätä lepäämään
4. Valmista kastike: kuori valkosipulin kynsi. Pese sitruuna huolellisesti. Raasta valkosipuli ja sitruunan kuori kulhoon. Hienonna oregano ja sekoita kaikki kastikkeen ainekset sekaisin

7. huhtikuuta 2017

Ajvar-kastike

Grillikausi on kaukana takana tai sitten se on ihan kohta täällä taas! Riippuu paljon katsantokannasta! Kun kevätaurinko paistaa lämpimästi ja pihalaatoitus alkaa paljastua sulavan lumen ja jään alta tuntuu grillikauden alku olevan jo hyvin lähellä. Pihahommiin tekisi jo mieli ryhtyä ja uusi pihakalusto olisi haaveissa – ja taitaapa haaveeksi vielä tulevalle kesälle jäädäkin. Pihakelejä odotellessa voi pläräillä jo reseptiarkistoa ja alkaa varautua tulevaan. Koska hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty!

Grillisuosikkini on ehdottomasti porsaan kasslerpihvi, joka on saanut kauniin ja napakan paistopinnan mutta pysynyt silti mehevänä ja pehmeänä rakenteeltaan. Rasvainen tuhti porsas kaipaa rinnalleen raikkautta ja makeutta kasviksista ja tämä paprikainen kastike osuu porsaan kaveriksi aivan täydellisesti! Ohje on otettu Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 4/2016 ja hieman muunneltuna toteutettu lautaselle ja suuhun.



n. 2dl

200 g punaista suippopaprikaa
200 g munakoisoa
4 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
chiliä maun mukaan

1. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet. Huuhtele munakoiso ja halkaise se pitkittäin ja pistele kuoreen haarukalla reikiä. Asettele kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinta alaspäin. Paahda 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Kuori valkosipulin kynnet ja lisää ne pellille. Jatka paahtamista vielä 10 minuuttia
2. Laita paahdetut kasvikset hetkeksi muovipussiin jäähtymään
3. Poista hieman jäähtyneistä paprikoista kuoret ja kaavi munakoison sisus lusikalla kulhoon. Soseuta kaikki paahdetut kasvikset sauvasekoittimella. Lisää öljyä sen verran että koostumuksesta tulee tahnamainen. Mausta sokerilla, suolalla, mustapippurilla ja chilillä
4. Tarjoa esimerkiksi porsaan pihvien ja lohkoperunoiden kera

29. maaliskuuta 2017

Feta-papukeitto

Tomaattikeitto yksinkertaisuudessaan on herkkua! Tomaattikeitosta saa tosin helposti aikaan vetistä ja mautonta luirua joka ei ravitse kehoa saatikka mieltä. Sillä saa korkeintaan poltettua kielen tai kitalaen ja siirrettyä nälkää hieman eteenpäin.

Hyvä tomaattikeitto vaatii hieman aikaa ja paneutumista. Se kaipaa runsaasti maukasta tomaattia ja huolellista maustamista. Suola, sokeri, mustapippuri, valkosipuli ja yrtit kuuluvat erottamattomasti tomaattikeittokattilaan. Keittoa täytyy myös jaksaa keittää tarpeeksi kauan että ylimääräinen vesi kiehuu pois eikä lopputulos ole vetinen.

Kokeilin joku aika sitten hieman topakampaa tomaattikeiton ohjetta jossa keittoa suurustettiin vaalealla leivällä (itse tosin käytin vaalean leivän sijasta korppujauhoja). Tomaattien makuun haettiin lämmintä täyteläisyyttä paahtamalla ne ensin uunissa ja sipulit kuullotettiin makeiksi ennen keittoon laittamista. Keitto sai sekaan papuja ja paahteisen makeaa makua taitettiin lopulta fetajuustolla. Lopputulos oli täyteläinen ja täyttävä! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



4 annosta

8 kypsää tomaattia
2 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl oliiviöljä
1 tl juustokuminaa
8 dl kasvislientä
1 dl korppujauhoja
2 tl hunajaa
0,5 tl mustapippuria
n. 300 g käyttövalmiita papuja
0,5 dl persiljasilppua
fetajuustoa

1. Halkaise tomaatit ja poista niistä kannat. Asettele tomaatit uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinta alaspäin. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Paahda tomaatteja 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Nosta pois ja jätä hetkeksi jäähtymään
2. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi oliiviöljyssä kattilassa. Lisää kuullotuksen loppuvaiheessa juustokumina
3. Nypi tomaattien kuoret pois ja lisää ne sekä kasvisliemi, korppujauhot, hunaja ja mustapippuri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi
4. Valuta pavut ja lisää ne ja persilja kattilaan. Kuumenna ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja hunajaa
5. Murustele annosten päälle fetajuustoa

26. maaliskuuta 2017

Mustikka-kookoskääretorttu

Kookos. Ex-inhokki ja nykyinen herkku! Muistan miten ällöttäviä kookoshiutaleet lapsena olivat. Ei niinkään maku, vaan se tuntuma, minkä nuo hippuset suuhun saivat aikaan. Ällöä! Meni kauan aikaa kunnes itse aloin käyttää kookosta missään muodossa, mutta pikkuhiljaa varsinkin kookosmaito on vakiinnuttanut paikkansa keittiössäni. Lähinnä käytän kookosta itämaisissa voimakkaan mausteisissa kastikkeissa pehmentämään makumaailmaa, mutta taipuu kookosmaito myös makeaan leivontaan.

Tällä kertaa kookos pääsi mustikan kaveriksi kääretorttuun. Kääretorttu on aina ollut murheenkryyni. Periaatteessahan sen pitäisi olla helppo ja nopea leivonnainen, mutta kokemukseni on että ei kohoa tai repeilee tai on kova tai palaa pinnalta. Nyt kääretorttulevy onnistui täydellisesti sekä koostumukseltaan että kypsyydeltään ja kaiken lisäksi se kääriytyikin vielä kauniisti!

Täytteen kanssa oli tällä kertaa hieman ongelmia. Tuorejuusto jäi melko tönköksi ja ohensinkin sitä hieman maidolla. Laitoin mustikat täytteeseen liian kohmeisina ja liivate hyytyi nopsaan. Täytteen lopputulos oli kokkareinen ja se oli vaikea levittää torttulevyn päälle. Lopputulos oli kuitenkin hyvän makuinen ja torttu leikkautui kauniisti täyteongelmasta huolimatta. En siis tiedä tekisinkö jotain toisin seuraavalla kerralla vai vetäisinkö tutulla tyylillä. Mutta se on varmaa, että tämä on THE kääretorttupohjan ohje minulle. (Ohje: Yhteishyvän ruokalehti 4/2016)



5 kananmunaa
1,5 dl sokeria
4 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

pinnalle:
0,5 dl kookoshiutaleita

täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl pakastemustikoita
1 dl sokeria
2 dl kookoshiutaleita
1 liivatelehti
pikkutilkka vettä

1. Vaahdota munat ja sokeri
2. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne vaahtoon. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 225-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia
3. Kumoa pohja puhtaalle leivinpaperille ja irrota uunissa ollut paperi irti.
4. Leikkaa vielä yksi leivinpaperi ja ripottele siihen kookoshiutaleita. Kumoa kypsä kääretorttulevy kookoshiutaleiden päälle. Painele kevyesti jotta hiutaleet tarttuvat pohjaan kiinni. Peitä liinalla ja jätä jäähtymään hetkeksi
5. Laita liivate likoamaan kylmään veteen
6. Notkista tuorejuusto ja sekoita sen joukkoon mustikat, sokeri ja kookoshiutaleet
7. Kuumenna vesitilkka kiehuvaksi ja liuota liivate siihen. Sekoita liivateseos täytteeseen ja levitä täyte kääretorttulevyn päälle. Rullaa torttu ja nosta kylmään pariksi tunniksi ennen tarjoamista

24. maaliskuuta 2017

Puolukka-kookosmuffinssit

Töissä käydään kahvilla. Melkeinpä päivittäin. Aamukahvi juodaan työn ohessa, mutta päivällä kokoonnutaan kahvihuoneeseen – jokainen oman työvuoron ja –rytmin mukaan. Joskus on päiviä että ei ehdi kuin käydä kupposen kahvia töiden ääreen, mutta yleensä aikaa on istahtaa hetkeksi ja huokaista hieman ja rupatella työkavereiden kanssa. Vaikka pelkkä kuppi kuumaakin on jo rentouttavaa, niin tokihan kahvileipä aina maistuu.

Työporukassamme pyörii kahvileipävuorot kahvileipähenkisten kesken ja omalle kohdalle vuoro osuu kaksi kertaa vuodessa. Toki kahvileipää voi viedä useamminkin ja monesti merkkipäiviä tai lomareissulta paluuta fiilistellään kahvileivän äärellä. Töihin vietävässä kahvileivässä on sovittu huomioitavan yleisimmät allergiat – eli laktoosi, pähkinä ja omena.

Tällä kertaa leivoin töihin kookoksella ja puolukalla säväytettyjä muffinsseja. Paisto ei mennyt ihan niin kuin strömsössä. Silikonivuoat pitivät taikinan hyvin paikallaan mutta paperiset antoivat periksi ja niistä tuli sitten maisteluerä. Arvasin noin käyvän vuokia täyttäessäni, mutta jostain syystä annoin mennä vaan. Toivottavasti oli viimeinen kerta – tää on niin nähty ja koettu! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 1/2013)



12 kpl

400 ml kookosmaitoa
100 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl puolukoita

1. Sulata voi ja jätä se odottamaan. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Jos käytät silikonisia muffinssivuokia, voitele ne öljyllä
2. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinssivuokiin
3. Paista noin 15 minuuttia

23. tammikuuta 2017

Parhaat valkosipuliperunat

Ystävän isä on kalamies. Ja nyt sitä kuhaa taitaa verkolla nousta sitten ihan urakalla. Itse olen tottunut paistamaan kuhan ihan vaan pannulla kokonaisina fileinä väljässä voissa ja maustamaan suolalla ja mustapippurilla. Nyt opin uuden tavan valmistaa tätä herkullista kalaa. Fileet leikataan ensin pienemmiksi ruodottomiksi paloiksi. Lautasella sekoitetaan grahamjauhoja, suolaa ja timjamia. Kalapalat käännellään jauhoseoksessa ja paistetaan miedolla lämmöllä voissa. Lopputulos on ikään kuin kuhafileenugetti joita ensimmäisellä maistelukerralla sain syödä lämpimänä ruisleivän päällä. Ihan sama mitä syödään, kuha on aamupalaa!

Viikonloppuna kuha pääsi samalla tavalla valmistettuna näiden ihanien valkosipuliperunoiden kaveriksi! Tässä on makua (lue: valkosipulia) käytetty aivan ujostelematta ja maku säilyy suussa helposti seuraavaan aamuun saakka. Petollista ruokaa, koska ”jos ottaisin yhden vielä”… Ja peliltä aterian jälkeen napsittuna nämä makoisat perunanpuolikkaat ovat luonnollisestikin parhaan makuisia!



8 pienehköä puikulaperunaa
n. 1,5 tl aromisuolaa (tai paprikajauhetta + suolaa)
1,5 valkosipulia
2-3 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
mustapippuria
suolaa

1. Pese perunat huolellisesti ja leikkaa ne puoliksi niin että leikkuupintaa jää mahdollisimman suuri ala. Kippaa perunalohkot kulhoon ja ripottele joukkoon aromisuola (tai muut valitsemasi mausteet). Sekoittele kunnes mausteet ovat tarttuneet perunoihin tasaisesti. Levitä perunanpuolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle
2. Irrottele valkosipuleista kynnet ja kuori ne. Raasta tai purista kynnet hienoiksi pieneen kulhoon. Sekoita joukkoon öljy ja hunaja ja mausta seos suolalla ja mustapippurilla
3. Levitä valkosipulitahna perunoiden päälle ja kypsennä perunoita 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä

15. tammikuuta 2017

Nutellakaakao

Esikoinen kaiveli ennen joulua instagrammista ohjeen herkullisen kuuloiseen Nutella-kaakaoon (Nutella tuttu, insta ei). Nutella on lasteni herkkua joten joulun kunniaksi päätin taas pitkästä aikaa ostaa purkillisen tätä ällömakeaa. Joululomalla katsottiin useampana iltana Harry Pottereita ja eräänä iltana leffan ääressä nautiskeltiin sitten kaakaosta. Allekirjoittaneella oli pikkuluraus minttua vielä mausteena. Hirveen hyvää ja kevyttä…



1 annos

2 dl maitoa
4 palaa suklaata
1 rkl nutellaa
minivaahtokarkkeja
kermavaahtoa
suklaarouhetta

1. Kuumenna maito mikrossa tai kattilassa. Lisää joukkoon suklaa ja nutella ja sekoita kunnes seos on tasaista. Kaada mukiin. Terästä halutessasi mintulla.
2. Laita maidon päälle vaahtokarkkeja, niiden päälle kermavaahtoa ja pinnalle suklaarouhetta

13. tammikuuta 2017

Aurajuustoinen kukkakaalikeitto

Aurajuusto on hyvää. Paitsi jos sitä on liikaa ja kaikki maistuu vaan Auralle. Silloin se ei vaan toimi. Tästä syystä epäilyksen pieni kuiskaus kuului korvani juuresta kun ystäväni ehdotti sunnuntairuuaksi aurajuustokeittoa. Tarkempi tarkastelu paljasti että kyseessä on perunapohjainen kermalla höystetty sosekeitto, jota me kevensimme vielä kukkakaalilla. Aurajuustoa laitoimme keittoon ehkä hieman turhan varovaisesti, himppusen enemmänkin olisi vielä varmasti ollut ihan hyvää. Hieman raikkautta keitosta jäi vielä puuttumaan ja mietimmekin että purjo saattaisi tuoda kaivatun lisäsäväyksen tämän sopan pehmeään makumaailmaan.

Koska kyseessä on pehmeä ja sileä keitto, kaipaa se pinnalleen hieman jotain rouskuvaa. Päädyimme rapeaksi paistettuun pekoniin, mutta esimerkiksi valkosipuliset ruiscrutongit olisivat olleet tälle sopalle aivan mahtava kaveri. Jääkaapissa nökötti juustoraastepussi ja se pääsi vielä maustamaan keittoa hieman lisää. Yksinkertaisesti herkullinen talvipäivän keitto!



3-4 annosta

1 pieni kukkakaali
3 perunaa
vettä
kasvisliemikuutio
1/3 pala Aurajuustoa
1 dl kermaa
suolaa

lisäksi:
1 pkt pekonia
mustapippuria
juustoraastetta

1. Poista kukkakaalista lehdet ja paloittele kaali pieniksi paloiksi
2. Kuori perunat ja paloittele ne
3. Laita kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran että kasvikset peittyvät juuri ja juuri. Lisää kattilaan kasvisliemikuutio ja keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Nosta kattila pois levyltä ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella
4. Murustele Aurajuusto keiton sekaan ja soseuta tasaiseksi
5. Lisää kattilaan kerma ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Jätä hautumaan miedolle lämmölle
6. Paloittele pekoniviipaleet ja paista ne rapeiksi pannulla. Valuta ylimääräinen rasva pois ja mausta pekonit mustapippurilla
7. Tarjoa valmis keitto kuumana pekonin ja juustoraasteen kera

11. tammikuuta 2017

Chorizo-kukkakaalipaistos

Onhan siitä jo aikaa kun kotimainen kukkakaali oli parhaimmillaan! Se oli silloin kun olo oli vielä levännyt ja virkistynyt kesäloman jälkeen ja töissä ja kotona jaksoi touhuta. Nyt takana on pitkä syksy eikä virkeydestä ole tietoakaan. Ulkona on lunta ja kylmä tuuli puhaltaa luihin ja ytimiin asti. Syksy ja alkutalvi on ollut yhtä suurta selviytymistaistelua eikä keittiöstä ole juurikaan kajahtelua kuulunut. Kuva-arkisto pullistelee tavaraa, joka vain odottaa päästä kirjatuksi muistiin ja jaetuksi muillekin.

Arkistoista kaivelin nyt tämän alkusyksyn tuotoksen joka ansaitsee päästä ruokalistalle piakkoin uudelleen – vaikka kotimaista kukkakaalia ei tuoreena tässä vaiheessa vuotta enää saakaan. Tässä ruuassa kohtasivat kukkakaalin lempeä pehmeys, mausteisen chorizon lämmin polte ja paprikajauheen savuinen aromi. Ihana nopea vähähiilarinen ruoka joka täyttää ja lämmittää ja jälleen kerran ruokki sekä ruumiin että sielun. (Ohje: Kotivinkki 11/2013, hieman muunneltuna)



1 kg kukkakaalia
100 g tuoretta pinaattia
200-300 g chorizoa
1 pieni purjo
(oliiviöljyä)
1 tl currya
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
50 g rucolaa

1. Paloittele kukkakaali kukinnoiksi ja keitä se suolalla maustetussa vedessä kypsäksi mutta napakaksi
2. Irrota pinaatin lehdistä varret ja huuhdo ne hyvin, huuhdo myös rucola
3. Viipaloi chorizo ja paahda kuivalla pannulla. Jos käytät raakamakkaraa, paista se ensin kypsäksi ja viipaloi vasta sen jälkeen
4. Lisää makkaroiden joukkoon purjo, curry ja paprikajauhe. Lisää pannulle öljyä tarvittaessa. Kuullota hetki
5. Lisää kukkakaali ja pinaatti ja kääntele paistosta pari minuuttia
6. Mausta balsamiviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla
7. Sekoita joukkoon lopuksi rucola