30. joulukuuta 2017

Cuba Libre

Drinksuhommat eivät ole olleet minun juttuni ikinä. Joskus olen tilannut sinisen enkelin ja jonkun kerran gin tonicin, mutta siihenpä ne oikeastaan ovat jääneetkin. Myöskään kotona ei drinkkejä ole tullut tehtyä. Tokihan drinkin juon jos minulle sellainen sekoitetaan ja on aina mukava oppia jotain uutta!

Cuba Libressä yhdistyvät rommi ja cola ja juoma saa raikkautta limestä. Limen sijaan juomaan voi kokeilla myös sitruunaa.



4 cl vaaleaa rommia
10 cl colajuomaa
pari limeviipaletta

lisäksi:
jääpaloja

lasi: Collins

1. Täytä korkea lasi jääpaloilla
2. Mittaa lasiin rommi ja colajuoma
3. Purista limeviipaleista mehu lasiin ja laita myös viipaleet koristeeksi

17. joulukuuta 2017

Limeposset

Muruseni oli reissussa viikon. Viikkohan ei sinällään ole kovinkaan pitkä aika, mutta tässä tapauksessa päivät kuluivat todella hitaasti. Odotin reissulaista kotiin hänen ykkösvalintansa minun kokkailuistani – eli lasagne – uunissa ja viini temperoitumassa. Koska tilanne oli special niin tarjolla oli myös jälkkäriä. Limen ja valkosuklaan ystävälle valitsin tämän hyydytettävän herkun.

Possetia olen tehnyt aiemminkin, sitruunalla sillä kertaa. Silloin maku oli todella sitruunainen ja täyteläinen ja imelä. Samaa linjaa jatkoi tämäkin versio. Posset onnistui teknisesti hyvin, hyytyi kauniisti ja koostumus oli pehmeä ja sileä. Tälläkin kertaa maku oli meidän molempien suuhun liian limettinen ja todella imelä. Pikkushottina tämä menee, mutta kaipaa siltikin mielestäni kaveriksi jotain tasapainottamaan kokonaisuutta. Pieni nokare vaahdotettua sokeroimatonta kermaa annoksen päällä voisi tehdä ihan hyvää. Jatkoon menee, mutta vaatii ehkä hieman testaamista. Minkähän verran sitrusta voi vähentää, että seos vielä hyytyy? Ehkäpä etsin siihen vastausta myöhemmin. (Ohje: maku 2/2017)



6 pientä annosta

4 dl kuohukermaa
1,3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata
1 dl limettimehua

päälle:
suklaamakeisia tai valkosuklaata rouhittuna
limenkuorta suikaleina

1. Mittaa kerma ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta miedolla lämmöllä muutama minuutti koko ajan sekoittaen kunnes sokeri on liuennut
2. Rouhi valkosuklaa ja lisää se kermaseokseen. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut
3. Sekoita joukkoon limemehu
4. Kaada seos pieniin laseihin tai jälkiruokamaljoihin. Peitä ja nosta kylmään yön ajaksi
5. Koristele ennen tarjoilua

16. joulukuuta 2017

Uunimunat

Joskus on ihana viettää loivaa aamua. Vaikkapa viikonloppuna kun ei ole mihinkään kiire ja voi nauttia aamurauhasta peiton alla rauhassa. Voi arvailla minkälainen sää ulkona on ennen kuin verhoa raottaa ja kurkistaa pihalle. Voi ottaa aamukahvimukin sänkyyn ja vaikkapa avata telkkarin ja katsoa vähän jotain kevyttä kivaa. Voi laittaa silmät kiinni vielä hetkeksi ja valita ihan itse sen hetken kun nousee sängystä ylös.

Tuollaisia aamuja on harvoin! Lapset pitävät huolen siitä, että aamut alkavat myös viikonloppuisin perinteistä kaavaa noudattaen. Aamukahvi digilehden ääressä ja aamupalaa nälkäisille. Välien selvittelyä ja päivän toiveiden ja suunnitelmien kuuntelemista samalla kun miettii mitä kaikkea kotihommia itse täytyy ehtiä hoitaa siinä samalla.

Mutta onneksi joskus sattuu hetki, että vapaapäivään saakin herätä ihan rauhassa aikuisten kesken. Saa juoda kahvin sängyssä ja katsoa telkkaria. Saa laittaa aamiaista kiireettä ja syödä hiljaisuudessa. Silloin on lupa herkutella ja nauttia vaikka vähän pidemmänkin kaavan mukaan. (Ohje Maku 2/2016)



0,5 dl ranskankermaa
0,25 tl suolaa
0,25 tl muskottipähkinää
4 kananmunaa
4 kirsikkatomaattia
4 viipaletta pekonia
1 rkl ruohosipulisilppua
nokare voita
parmesaania
mustapippuria

1. Voitele neljä pientä annosvuokaa voilla
2. Sekoita mausteet ranskankermaan ja jaa se vuokiin
3. Riko jokaiseen vuokaan kananmuna
4. Viipaloi kirsikkatomaatit ja laita viipaleet kananmunien päälle. Ripottele pinnalle ruohosipulia
5. Paloittele pekoniviipaleet ja paista ne pannulla kypsiksi. Valuta ylimääräinen rasva pois ja jaa pekoni vuokiin
6. Nosta annosvuoat isompaan uunivuokaan ja kaada isoon vuokaan kuumaa vettä niin että vesi yltää pienempien vuokien puoliväliin
7. Kypsennä munia 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia
8. Raasta pinnalle parmesaania ja ripottele hieman mustapippuria. Tarjoa heti

11. joulukuuta 2017

Kung po –tofu

Taannoinen tofupihvitestaus sai tofuhuuman heräämään kotikeittiössäni. Tofu lukeutuu aineksiin joita en edes yritä syöttää kanssaruokailijoille. Tofu on sen verran miedon makuista että vaatii melko napakan maustamisen ja siinä kohdassa lapset sanovat että yök en syö. Murunen on tofua maistellut ja todennut että kiitos, ei. Tofua on siis ruokapöydässä silloin kun syöjiä on paikalla vain yksi. Jos jotain iloa haetaan metsästyskauden yksinäisistä viikonlopuista, niin se on ehdottomasti se, että voi syödä ihan mitä vaan! Vaikkapa tofua! (ohje: Vegaaniliitto)



3-4 annosta

250-300 g kiinteää tofua
50 g cashewpähkinöitä
2 rkl rypsiöljyä
2 valkosipulin kynttä
2 kevätsipulia varsineen tai pala purjoa
1 tl punaista currytahnaa
1 iso suippopaprika

kastike:
2 rkl soijakastiketta
2 rkl viinietikkaa (riisi-, omena-, valkoviini- tai punaviini-)
2 rkl vettä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl maissitärkkelysjauhoja
2 tl fariinisokeria

1. Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja jätä odottamaan
2. Paahda pähkinät pannulla ja jätä odottamaan
3. Kuutioi tofu
4. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja pilko sipulit ja paprika
5. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle kasvikset ja currytahna. Kypsennä muutama minuutti. Lisää pannulle tofukuutiot ja paista kunnes tofu alkaa saada väriä
6. Kaada pannulle kastike ja kuumenna nopeasti kunnes kastike sakenee ja sitoo ainekset yhteen. Sekoita joukkoon lopuksi pähkinät
7 Tarjoa nuudeleiden kanssa

2. joulukuuta 2017

Pastaa, hernepestoa ja pekonia

Veri vetää keittiöön ja ruokaharrastus on taas nostanut isosti päätään! Viikonloput ilman lapsia ovat useimmiten keskittymistä ruuanlaittoon ja uusia ohjeita tulee testailtua entisten hyviksi havaittujen lisäksi. Lasten ollessa kotona mennään tutulla linjalla – vai mennäänkö?

Eräänä viikonloppuna huomasin, että kun teen perjantaina ruokaa josta riittää lauantaillekin ja sunnuntaina taas jotain tuttua ja turvallista niin noiden aterioiden väliin jää itselleni eräänlainen free zone jonka voin käyttää johonkin uuden testaamiseen. Olenpas kerrassaan fiksu!

Tämä pastaruoka olikin testaamisen arvoinen. Ohjeen nappasin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 2/2015. Parmesaani maistui mielestäni tässä liian vähän ja sitruunan maku oli todella voimakas, korjasin määriä hieman alla olevaan ohjeeseen. Hyvin suunniteltu kokonaisuus, jossa maut ja tekstuurit muodostavat hienon kokonaisuuden!



400 g spagettia
140 g pekonia

sitruunaöljy:
0,5 dl oliiviöljyä
1 sitruuna
0,5 tl sokeria
ripaus suolaa

hernepesto:
200 g pakasteherneitä
0,75 dl parmesaaniraastetta
0,5 ruukkua basilikaa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
pastan keitinvettä

1. Laita pastavesi kuumenemaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
2. Valmista sitruunaöljy: pese sitruuna huolellisesti. Raasta kuori ja purista mehu (ruokaan tarvitaan noin 3 rkl mehua). Mittaa öljyn ainekset pieneen kulhoon öljy ja sekoita tasaiseksi. Jätä odottamaan
3. Pilko pekoni paloiksi ja paista rapeaksi pannulla. Valuta tarvittaessa liika rasva pois talouspaperin päällä lautasella
4. Mittaa hernepeston ainekset monitoimikoneen kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Ohenna tarvittaessa pastan keitinvedellä
5. Valuta kypsä pasta ja sekoita sen sekaan sitruunaöljy. Sekoita joukkoon myös pesto ja pekoni. Raasta halutessasi päälle vielä parmesaania ja rouhaise mustapippuria

1. joulukuuta 2017

Tofupihvit

Metsästyskausi. Tarkoittaa viikonloppuja itsekseen kun murunen on jahtaamassa ruokaa lautaselle. Itsekseen olo tarkoittaa itsekseen syömistä. Reseptilootaa tulee katsottua ihan eri silmällä ja kasvisruokien ohjeet pääsevät testiin. Tofua olen pari kertaa aiemmin syönyt, mutta en ole siihen kovinkaan isosti ihastunut. Nyt päätin antaa tofulle vielä yhden mahdollisuuden kun löysin pari herkullisen oloista ohjetta Vegaaniliiton kasvisruokaohjevihkosesta. Ja kylläpä kannatti! Marinadi antoi tofulle ihanan maun ja korppujauhoilla pihveihin sai mukavan rapsakan pinnan. Tofun rakenne oli yllättävän napakka verrattuna aikaisempiin muistikuviini ja tämä ohje menee ehdottomasti jatkoon!



1 pkt 250-300g kiinteää tofua

marinadi:
2 valkosipulin kynttä
1 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 rkl soijakastiketta
1 rkl sitruunamehua
1 rkl tomaattipyreetä
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl garam masalaa
0,25 tl chilijauhetta
0,5 dl öljyä
0,5 dl vettä

paistamiseen:
öljyä
korppujauhoja

1. Valmista marinadi: kuori valkosipulin kynnet ja raasta ne pieneen kulhoon. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi seokseksi
2. Leikkaa tofu paksuiksi pihveiksi ja laita ne pakastepussiin. Kaada marinadin tofuviipaleiden sekaan ja sulje pussi tiiviisti. Anna maustua yön yli
3. Kierittele pihvit korppujauhoissa ja paista öljyssä rapeapintaisiksi

24. marraskuuta 2017

Blue margarita

Kun murunen on drinkkiharrastaja niin joskus silloin tällöin – esimerkiksi tilipäivänä – illalla saattaa tarjolla olla vähän spesiaalimpi yömyssy, vaikkapa sininen sellainen. Murunen teki tämän ilman makeutusta, mutta omaan suuhuni sitruunan happamuus ja suola olisivat kaivanneet hieman sokeria. Oikein pirteä ja raikas juoma näinkin, joskin suurin osa suolasta jäi itselläni lasin reunaan.



6 cl tequilaa
3 cl blue curacaota
4,5 cl sitruunamehua (n. 2 sitruunaa)
(1 rkl triple seciä tai sokerisiirappia)
muutama jääpala
sormisuolaa

lasi: margarita

1. Purista sitruunoista mehu ja valuta se siivilän läpi
2. Kaada sormisuolaa lautaselle. Kostuta lasin reunat sitruunan kuorella pyyhkäisemällä ja kasta lasi suolaan
3. Mittaa ainekset shakeriin ja ravista voimakkaasti sekaisin
4. Kaada juoma lasiin (jätä jäät shakeriin) ja nauti heti

22. marraskuuta 2017

Unkarilainen perunapata

Olipa yllättävän herkullinen perusruoka! Huolellisella ja ajatuksella tehdyllä yksinkertaisellakin maustamisella saa näköjään ihmeitä aikaan. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin sellaista, joka maistui ihanan lämmittävältä nälkäkiukun hiipiessä kohti iltapäivän geokätkörymyilyn ja kastuneiden varpaiden jälkeen! Nesteen määrää on hieman vähennetty alkuperäisestä. (Ohje: Maku 4/2017)



4 annosta

400 g maustamatonta broilerinfileetä (suikaleet käy myös)
6 perunaa (jauhoinen lajike)
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl tomaattipyreetä
n. 3 dl vettä
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
2 rkl creme fraichea
1 rkl tuoretta ruohosipulia tai persiljaa

1. Kuutioi broilerin fileet, kuori ja paloittele perunat, kuori ja hienonna sipuli
2. Kuullota sipuli öljyssä pannulla. Lisää paprikajauhe ja tomaattipyree ja jatka kypsentämistä hetki miedolla lämmöllä
3. Lisää broilerit pannulle ja ruskista ne
4. Lisää perunat ja vettä sen verran että ainekset peittyvät kokonaan
5. Lisää suola ja pippuri ja kuumenna kiehuvaksi.
6. Kypsennä miedolla lämmöllä kunnes perunat ovat niin pehmeitä että ne alkavat hieman hajota. Lisää tarvittaessa vettä
7. Lisää lopuksi creme fraiche ja sekoita tasaiseksi. Viimeistele tuoreilla yrteillä

19. marraskuuta 2017

Spiraaliskonssit

Perjantai-iltapäivänä pääsin ajoissa töistä ja kävin matkalla ruokakaupassa. Väsynyt olo jatkuu vaan ja raahauduin kotiin varautuen kiireeseen ja hässäkkään. Kotona minua odottikin hyväntuuliset lapset! Nälkätilanne oli kuulemma pikkuhiljaa hiipivä ja päätin laittaa ruuan saman tien. Valmistin pojille todellista gurmeeta: pakastimesta sulatettua jämägrillimakkaraa pannulla paistettuna kera pikanuudeleiden. Sain molemmista suista ylistystä ja suitsutusta siitä miten hyvää ruokaa olin valmistanut. No, kiitos kiitos, pientähän tämä…

Kieltämättä positiivinen palaute – vaikkakin vähän asian vierestä – sai hyvän vireen päälle. Kotitöitä ei ollut (ihme ja kumma) ja pojat lähtivät viikkorahat taskuissaan viikonlopun herkkuostoksille. Pötköttelin hetken sängyllä ja uni alkoi hiipiä silmään. Pojat palailivat kaupasta ja vetäytyivät tyytyväisenä telkkarin ja tabletin ääreen sipsipusseineen ja totesin että on ihan pakko nousta ylös jos meinaa hereillä nukkumaanmenoaikaan saakka kestää. Olin varannut iltapalaleivontatarvikkeet viikonlopulle ja nyt olikin aika ottaa ne esille. Lasi viiniä, hyvää musiikkia ja rauhaisaa touhuamista keittiössä. Ihan hyvä perjantai ja maukas iltapala! (Ohje: Maku 3/2015)



n. 15 kpl

taikina:
4,5 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl timjamia
0,25 tl suolaa
1 prk (200g) kermaviiliä
75 g voita
1 kananmuna

täyte:
140 g pekonia
1 iso punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl tuoretta timjamia
1 ps (150g) pakastepinaattia
1 rkl dijon-sinappia
0,5 tl mustapippuria
ripaus suolaa
175 g cheddarjuustoa

voiteluun:
1 kananmuna

1. Sulata taikinan voi ja jätä se jäähtymään. Raasta cheddar valmiiksi.
2. Valmista ensin täyte. Pilko pekoni ja paista se rapeaksi pannulla. Valuta rasva pois talouspaperin päällä lautasella.
3. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi. Lisää pinaatti ja mausteet ja kypsennä hetki kunnes mahdollinen neste on haihtunut
4. Valmista taikina: sekoita kuivat aineet kulhossa ja tee niihin kuoppa. Lisää kermaviili, voisula ja kananmuna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa
5. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä n. 30x40 cm levyksi. Levitä levylle pinaattitäyte, ripottele päälle pekoni ja 2/3 juustoraasteesta. Kääri levy tiukaksi rullaksi.
6. Leikkaa rullasta n. 2 cm:n levyisiä paloja ja laita ne uunipellille leikkuupinta ylöspäin. Voitele kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta.
7. Paista 225-asteisessa uunissa n. 13 minuuttia

18. marraskuuta 2017

Lohimedaljongit aasialaiseen tyyliin

Sunnuntai-illaksi mietin saunan jälkeen nopeasti ja vähällä vaivalla valmistuvaa ruokaa joka uppoaisi aikuiseen makumaailmaan. Ohjelaatikosta löytyi tämä joskus lippulappuselle kirjoittamani aasialaistyylisen lohen ohje. Ohjeen olin bongannut Jamie Oliverin 30-Minute Meals –ohjelmasta. Jamie teki lohen leikkaamalla nahallisen lohifileen palasiksi, leikkaamalla viillot nahkaan ja kypsentämällä lohipalat kastikkeen päällä uunivuoassa. Koska en halunnut tältä ruualta tähteitä jäävän, ostin kalatiskistä kaksi lohimedaljonkia ja ajattelin että niiden kypsennys on parasta hoitaa pannulla. Lopputulos oli ihanan mehevä! Kerrankin uskalsin lopettaa paistamisen ajoissa ja lohi pysyi mehukkaana, ehkäpä jopa minuutin verran pidempäänkin kypsentää olisi voinut. Lisukkeeksi jäätiin kaipaamaan jotain rapeaa ja napakkaa vastapainoksi nuudeleille ja lohen pehmeydelle. Pannulla paistetut napakat porkkanatikut tai parsakaali olisivat sopineet tähän makumaailmaan hyvin. Todella maukas ja näppärä ruoka!



2 annosta

kaksi lohimedaljonkia
pieni tilkka öljyä
suolaa

kastike:
1 punasipuli
3 cm:n pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
1 lime
chiliä maun mukaan
1,5 rkl soijakastiketta
2 tl fariinisokeria

1. Kuori ja lohko punasipuli blenderiin. Kuori inkivääri ja raasta se, lisää raaste blenderiin. Lisää sekaan valkosipulin kynnet kuorittuina ja paloiteltuna ja limestä puristettu mehu. Lisää loput kastikkeen ainekset ja surauta tasaiseksi seokseksi.
2. Kuumenna öljy pannulla ja laita lohimedaljongit pannulle. Mausta suolalla ja kaada kastike pannulle. Kypsennä lohi kastikkeessa kypsäksi
3. Tarjoa nuudeleiden kanssa

12. marraskuuta 2017

Kreikkalainen kesäkurpitsa-pastapaistos

Mitä eroa on ostoskorin sisällöllä silloin kun kokkaan koko viikonlopun vain itselleni verrattuna siihen kun ruokapöydässä on myös muu porukka? Yleensä laitan ruokaa sillä ajatuksella ja toiveella, että se pöydässä oleville maistuu. Tai no, jos kaksi kolmesta tai kolme neljästä tykkää niin olen tyytyväinen. Jos tuohon tulokseen haluaa päästä, on välttämättä huomioitava kanssasyöjien rajoittuneisuus tiettyjen ruoka-aineiden kohdalla ja toisaalta myös ne ainekset jotka kuuluvat heidän suosikkeihinsa. Melko usein joutuu tinkimään omista ruokatoiveistaan ja valmistamaan jotain muuta. Kyllähän se jokin muukin on yleensä hyvää, mutta yleensä ei sitä mitä kokkailisin jos voisin valita kaiken aivan omista haluista lähtien.

Tulipahan viikonloppu jolloin olin kotona aivan yksikseni. Suunnittelin huolella jo etukäteen ruuat mitä viikonlopun aikana laittaisin. Perjantaina työpäivän jälkeen kaupassa kulkiessani katsoin ostoskärryä ja tajusin, että sieltä puuttui kokonaan liha – kärryssä oli vain kasviksia, juustoja, pastaa ja jotain satunnaisia mausteita ja muita pikkupuutteita joita perusvarantoon oli tullut. Hyvinkin erilaista kuin yleensä ja epäilen että vain yksi kolmesta tai ehkä jopa kaksi neljästä – riippuen kombosta pöydän ääressä – olisi ollut laittamiini ruokiin tyytyväinen. Tällä kertaa menestys oli kuitenkin taattu ja 100 % ruokailijoista äänesti tämänkin herkun jatkoon! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 5/2017)



4 annosta

2 pientä kesäkurpitsaa
3 rkl oliiviöljyä
350 g penneä tai muuta kuviopastaa
200 g fetaa palana
1,5 dl parmesaaniraastetta

kastike:
2 valkosipulin kynttä
1 shalot-sipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 prk kirsikkatomaatteja
2 dl kalamataoliiveja
1 tl balsamicoa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
3 rkl tuoretta oreganoa

1. Viipaloi tai kuutioi kesäkurpitsat ja paista niitä öljyssä pannulla kunnes ne saavat vähän väriä. Jätä odottamaan
2. Valmista kastike: kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne pehmeiksi öljyssä pannulla. Lisää sekaan tomaatit liemineen, oliivit, balsamico, suola, sokeri ja mustapippuri. Hauduttele miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Hienonna oregano ja sekoita se kastikkeen joukkoon.
3. Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen
4. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja yhdistä pasta, kastike ja kesäkurpitsat
5. Voitele uunivuoka ja kaada puolet pastaseoksesta vuokaan. Lisää sen päälle puolet parmesaaniraasteesta ja murustele puolet fetasta. Kaada loppu pastaseoksesta vuokaan ja lisää päälle loppu parmesaani ja feta
6. Kypsennä uunissa noin 15 minuuttia

8. marraskuuta 2017

Ohrapirtelö

Muruseni oli kesällä saunaillassa ystävänsä luona. Tuo ystävä on vannoutunut olutharrastaja, bloggaaja ja hyvän ruuan ystävä ja seuraavana päivänä sainkin kuulla innostuneen kuvauksen (ja itseasiassa valokuvia herkuista tuli jo illan aikana...) oluella maustetuista burgereista ja ribseistä joita illan isäntä oli takapihan grillissä valmistanut. Parasta kattauksessa oli kuitenkin ollut jälkiruokana tarjottu Ohrapirtelö, joka sai makunsa Imperial Stout-oluesta.

Ajatus olutpirtelöstä kuulosti kieltämättä hieman eksoottiselta, mutta pakkohan se oli uskoa kun noinkin luotettavasta lähteestä tieto tulee. Ajatus pirtelöstä jäi hautumaan kunnes keksittiin sen tekemiselle sopiva hetki. Kun lautasella on karhua, jonka valmistamiseen on käytetty tummaa olutta, on tummaa olutta sisältävä jälkiruoka oikein sopiva. Söimme tosin karhusta jo mahat sen verran täyteen, että jälkkäripirtelöt tehtiin vasta iltamyöhällä.

Enpä olisi arvannut että oluesta saa tehtyä makean jälkkärin. Ja että se on vielä kaiken lisäksi näin herkullinen! Täyteläistä ja voimakasta oluen makua pehmensi jäätelö, raikasti maito ja sopivaa makeutta saatiin vielä kondensoidusta maidosta. Ihana ja helppo herkku, joka sopii mielestäni hyvin sekä kesään että talveen.

Pirtelön (nätillä kuvalla) ja muiden yllämainitun saunaillan herkkujen ohjeet löytyvät JaskanKaljat–blogista.



1 annos

0,5 dl Laitilan Imperial Stoutia (Alkon valikoimista) – Jaskan ohjeessa pirtelöön käytettiin Hiisi Iku-Tursoa, mutta koska sitä ei löytynyt niin valkattiin sen tilalle korvaava tuote.
2,5 dl vaniljajäätelöä
1 dl maitoa
2 rkl kondensoitua maitoa

Mittaa ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi pirtelöksi. Nauti heti. Pirtelön kaverina voi tarjota sen valmistuksessa käytettyä olutta toisesta lasista täydentämään kokonaisuutta.

3. marraskuuta 2017

Vadelmamoussekakku

Joskus on kiva leipoa jotain vähän prameampaa ihan vaan leipomisen ilosta. Kotiviikonloppuna lasten kanssa yleensä aikaa tälle touhulle järjestyy. Silloin voi myös pitkästä aikaa kutsua ystäväperheen kylään. Pieni hetki juhlaa arjen keskelle. (Ohje: Lunni leipoo)



pohja:
175 g kaurakeksejä
75 g voita

täyte 1:
3 dl pakastevadelmia
200 g valkosuklaata
3 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
2 rkl vettä

täyte 2:
200 g valkosuklaata
4 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
4 liivatelehteä
2 rkl vettä
2 rkl pakastekuivattua vadelmaa (jätin pois koska lähikaupan valikoimassa ei tätä ollut)

koristeluun esim:
- pakastekuivattua vadelmaa
- suklaarouhetta
- koristerakeita
- tuoreita vadelmia

Valmista ensin pohja:
1. Murskaa keksit hienoksi ja sulata voi. Sekoita voi keksimurujen sekaan.
2. Pingota irtopohjavuoan (halk. 23cm) pohjalle leivinpaperi. Aseta reunoille suojakalvo tai foliota (itse käytin vuokasprayta). Levitä keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi

Valmista täyte 1:
1. Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään
2. Kuumenna vadelmat kattilassa ja keitä hetki kunnes ne soseutuvat. Painele siivilän läpi kulhoon. Lisää kulhoon paloiteltu valkosuklaa ja 1 dl kermaa. Kuumenna varovaisesti mikrossa välillä sekoitellen kunnes suklaa on sulanut.
3. Vaahdota 2 dl kuohukermaa vaahdoksi
4. Kuumenna vesitilkka ja liuota liivatelehdet siihen. Kaada liivateseos vadelmaseoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
5. Kääntele kermavaahto varovaisesti vadelmaseoksen joukkoon
6. Kaada täyte keksipohjan päälle ja nosta viileään hyytymään noin puoleksi tunniksi

Valmista täyte 2:
1. Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään
2. Paloittele suklaa kulhoon ja lisää joukkoon 1 dl kermaa. Kuumenna varovaisesti mikrossa välillä sekoitellen kunnes suklaa on sulanut.
3. Vaahdota loput 3dl kermaa kuohkeaksi vaahdoksi
4. Kuumenna vesitilkka ja liuota liivatelehdet siihen. Kaada liivateseos suklaaseoksen joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
5. Kääntele kermavaahto ja pakastekuivattu vadelma varovaisesti suklaaseoksen joukkoon
6. Kaada täyteseos vuokaan vadelmatäytteen päälle
7. Hyydytä viileässä vähintään 2 tuntia ennen tarjoamista

Irrota hyytynyt kakku vuoasta varovaisesti ja koristele haluamallasi tavalla.

1. marraskuuta 2017

Lohi-ramen

Tänä syksynä olen ollut yllättävän väsynyt. Työ painaa ja vie voimia ja kotona aktiivisen esiteinin ja aivan yhtä aktiivisen kuopuksen kanssa energiaa menee perusarkeen paljon. Viikkoa ennen syyslomaa sanoin työkaverilleni, että tänä vuonna tuntuu, että en välttämättä syyslomaa tarvitsekaan, vaan voisin aivan yhtä hyvin olla töissä ja lomailla sitten jouluna. Hain kuitenkin loman (koska lapset ovat joka tapauksessa koulusta lomalla) ja sain sen toiveideni mukaan. Eli koko viikko kotona!

Energisenä touhusin alkuviikon kotihommia ja vietin aikaa lasten kanssa. Loppuviikosta hommat oli hoidettu ja oli aikaa pysähtyä. Vastassa olikin väsymys! Nukuin koko lomaviikon pitkiä yöunia ja monena päivänä myös päiväunet. Vasta pysähtyminen ja rauhoittuminen sai minut näkemään väsymykseni syksyn kiireiden jälkeen.

Syyslomaviikkoni jatkuikin yllättäen kun kuopus sairastui. Kovaa kuumetta ja yskää piti melkein viikon. Jäin kotiin potilaan kanssa ja tein kotona ollessani työhommia – kuroen rästitöiden pitkää listaa edes hieman kiinni. Sairastuvan jälkeen ohjelmassa oli koulutuspäivä ja muutama kiireinen tunti töissä järjestellen ja ottaen tilannetta taas haltuun. Sitten tuli perjantai ja lyhyt työpäivä. Suoraan kauppaan, sieltä kampaajalle ja sitten viimein huokaisemaan hetkeksi metsään. Kotiin palattuani viluisena, vetäisin villatöppöset ja fleecatakin päälle, kaadoin lasin punkkua ja istahdin alas tuumaamaan illan ruokaa, joka oli lohi-ramen.

Ramen-keitto on japanilainen nuudelikeitto, johon proteiiniksi voi lisätä melkeinpä mitä vain – porsasta, lohta, äyriäisiä, tofua tai vaikkapa keitettyä ja marinoitua kananmunaa. Idea tähän lähti eräässä lehdessä olleesta ohjeesta, mutta se tuntui liian yksioikoiselta. Käytin siis hetken googlen ääressä tutkaillen erilaisia ramen-keittojen ohjeita ja niitähän tuntuu olevan aivan yhtä monta kuin tekijöitäänkin!

Ramen-keittoon kuuluu oleellisena osana kasvikset (esim. porkkana, sipuli, sienet, lehtikaali, pinaatti), munanuudelit ja maukas liemi. Liemi on tämän ruoan sielu ja siihen nimenomaan täytyykin panostaa, siksi ohjeessa ollut currytahna tuntuikin hieman liian helpolta ratkaisulta. Kaivelin kaapeista tähän keittoon sopivia mausteita ja sävelsin niistä sitten liemen, joka omaan suuhuni ainakin oli hyvinkin onnistunut!

Kasviksiksi kaapista löytyi porkkanaa, sieniä ja purjoa ja proteiiniksi olin tätä varten ostanut pienen palan lohta. Keittelin keittoa hartaudella maistellen ja lisäillen mausteita että makean, suolaisen, tulisen ja happaman tasapaino löytyy parhaalla madollisella tavalla. Lopputulos vei kielen mennessään!

Pojat olivat menneet viikonlopuksi isänsä luo ja murunen hirviä jahtaamaan, joten ruokaseurana olin vain minä. Vaikka hiljaisuus kuulostikin hyvältä, laitoin parhaiden biisien listan soimaan ja aloin nauttia viikonlopun tunnelmasta!



2 annosta

8 dl kasvislientä
1 tl tuoretta inkivääriraastetta
1 valkosipulin kynsi
chiliä maun mukaan
1 porkkana
2 tl kalakastiketta
2 tl soijakastiketta
2 tl fariinisokeria
0,5 limen mehu
100 g munanuudeleita
1 dl liotettuja suppilovahveroita (tai esim, pari isoa herkkuseintä)
pieni pala purjoa tai 1 kevätsipuli
200 g lohifileetä
tilkkanen rypsiöljyä
2 tl seesamiöljyä
suolaa
2 rkl seesaminsiemeniä

1. Mittaa kasvisliemi kattilaan ja kuumenna se kiehuvaksi. Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne likoamaan
2. Kuori inkivääri ja valkosipuli ja raasta ne hienoksi raasteeksi. Lisää raasteet ja chili liemen sekaan. Anna kiehua hiljalleen
3. Kuori porkkana ja leikkaa se tikuiksi. Lisää liemen joukkoon.
4. Mausta liemi kalakastikkeella, soijakastikkeella, fariinisokerilla ja limen mehulla
5. Kun porkkanat ovat melkein kypsiä, lisää keittoon nuudelit, renkaiksi leikattu purjo ja sienet (mikäli käytät tuoreita sieniä, paloittele ne sopiviksi suupaloiksi)
6. Kuumenna pannulla tilkkanen rypsiöljyä ja seesamiöljyä. Leikkaa lohifilee annospaloiksi ja paista palat pannulla kypsiksi.
7. Kun nuudelit ovat kypsät, tarkista liemen maku ja varmista että maut ovat tasapainossa.
8. Annostele keitto kulhoihin ja nosta lohipalat päälle. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä

27. lokakuuta 2017

Keltaiset valkosipuli-yrttikierresämpylät

Syysloma tuli tänä vuonna jotenkin yllättäen ja varkain, en oikein ehtinyt sitä edes odottaa kun se oli jo käsillä. Pääsin lomalle aamuvuorosta jo hyvissä ajoin ja käänsimme murusen kanssa heti oitis keulan kohti Kuopiota. Ohjelmassa oli Vesalan konsertti, sukulointia ja geokätköilyä – aikuisten kesken. Koska Kuopioon menimme, niin tietenkin oli käytävä myös Ikeassa. Vaikka mukana oli selkeä ja tarkka ostoslista niistä hankinnoista joita tarvitsin, meni kulkiessa aikaa yllättävän kauan. Selvisimme vähin vaurioin ja vain yhden pienen heräteostoksen verran. Eli hyvä suoritus!

Pojat palasivat kotiin maanantaina ja alkuviikko meni touhuillessa heidän huoneitaan kuntoon: uutta hyllyä ja lamppua paikalleen ja vaatekaapit ja muut tavarat ojennukseen. Samalla tehtiin inventaario ulkovaatevarantoon ja käytiin hankkimassa puuttuvia tarvittavia talvea ajatellen. Kolme päivää oli täynnä touhua ja odoteltiin jo viikonloppua mökkeilemässä ystäväperheen kanssa. Kunnes mr. Murphy saapui paikalle ja tuumasi että ei kuulkaas, nyt on juuri sopiva aika lapselle sairastua ensimmäisen kerran noin vuoteen. Mökkeilysuunnitelmat vaihtuivat siis sairastuvan pitämiseen ja kotona olemiseen. Potilas katseli leffoja ja isoveli nautti kavereidensa seurasta. Minä pesin pyykkiä ja hääräilin keittiössä ja yritin pitää mielen positiivisena.

Sämpylöitä on tehnyt mieli jo pitkään ja nyt päätinkin testata Martta-lehdestä (4/2017) löytynyttä yrttisämpylöiden ohjetta. Jauhoja laitoin hieman sekalaisesti ja mittailematta koska halusin käyttää jämäpussit kaapista pois. Sämpyläni sisälsivät speltin lisäksi myös grahamjauhoja ja hieman tavallisia vehnäjauhoja. Valkosipulin lisäsin myös hetken mielijohteesta.



n. 16 kpl

taikina:
4 dl täysjyväspelttijauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
2 tl kurkumaa
5 dl vettä
n. 8 dl puolikarkeita spelttijauhoja
50 g voita

väliin:
25 g voita
1 valkosipulin kynsi
2-3 rkl kuivattuja yrttejä

pinnalle:
seesaminsiemeniä

Valmista taikina:
1. Mittaa täysjyväspelttijauhot kulhoon. Sekoita joukkoon kuivahiiva, suola, sokeri ja kurkuma. Tee keskelle kuoppa ja kaada kuoppaan reilusti kädenlämpöinen vesi. Sekoita tasaiseksi velliksi
2. Sulata voi ja jätä odottamaan
3. Alusta taikinaan käsin spelttijauhoja. Lisää loppuvaiheessa myös voisula. Vaivaa taikinaa kunnes se irtoaa kulhon reunoista
4. Peitä kulho liinalla ja kohota taikina kaksinkertaiseksi

Leivo sämpylät:
5. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se kahteen osaan. Kauli toinen paloista suorakaiteen muotoiseksi levyksi.
6. Sulata täytteen voi. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se voisulan joukkoon
7. Sivele voisula taikinalevyn päälle pitkittäissuunnassa niin että voisula peittää noin puolet levyistä. Ripottele päälle yrttejä



8. Taita taikinalevyn toinen laita yrttien päälle ja taputtele ilmakuplat pois
9. Leikkaa levystä taikinapyörällä n. 7cm levyisiä suikaleita
10. Leikkaa jokainen suikale vielä keskeltä puoliksi niin, että suikaleet jäävät toisesta päästä kiinni toisiinsa



11. Pyöritä suikaleet kierteille ja asettele ne uunipellille leivinpaperin päälle
12. Leivo toinen taikinapala samalla tavalla kuin ensimmäinenkin
13. Voitele sämpylät vedellä ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä
14. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia


EDIT 27.10.2019

Leivoin samaisesta taikinasta tavallisia pyöreitä sämpylöitä. Täytteeseen tulevat yrtit ja valkosipulin sekoitin taikinan joukkoon. Jauhoina käytin rouheisia sämpyläjauhoja ja puolikarkeita spelttijauhoja. Paistoin 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Toimii näinkin!



24. lokakuuta 2017

Munakoisopizzat

Munakoisomania iskee toisinaan. Se hiipii yllärinä selän takaa ja hiippailee lähellä niin kauan kunnes se on selätetty. Mikään muu siihen ei tietenkään auta kuin munakoison syöminen. Munakoison parhaan kaverit ovat tomaatti, yrtit ja valkosipuli. Tässä ohjeessa munakoisoista on koottu pieniä pizzoja, jotka maistuvat ihanan lämmittäviltä viilenevissä syysilloissa. Hyvässä seurassa tai vaikkapa ihan itsekseen. (Ohje: Voi hyvin 2/2016)



1 munakoiso
ripaus suolaa
1 prk tomaattimurskaa
mustapippuria
ilmakuivattua kinkkua
1 mozzarellapallo
tuoretta oreganoa
tuoretta basilikaa

1. Huuhtele munakoiso ja leikkaa se noin 1,5 cm paksuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja jätä munakoisot itkettymään noin puoleksi tunniksi
2. Kuivaa munakoisoviipaleiden pinta talouspaperilla ja laita viipaleiden päälle tomaattimurskaa. Ripottele päälle hieman suolaa ja mustapippuria
3. Revi ilmakuivattu kinkku pienemmiksi paloiksi ja asettele palat munakoisojen päälle. Leikkaa mozzarella viipaleiksi ja laita jokaiselle munakoisoviipaleelle pala juustoa
4. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia
5. Ripottele valmiiden pizzojen päälle tuoretta oreganoa ja basilikaa

20. lokakuuta 2017

Karhukäristys

Luonto on tehnyt loikan lautaselleni! Marjat ovat olleet aina osana ruokavaliota – mustikat ja puolukat on kankailta kerätty pakastimeen, keitetty hilloksi ja vispattu puuroksi. Seuraavaksi lautaselle mukaan tulivat sienet joita syön mieluiten pastassa, munakkaassa tai leivän päällä paistettuna (ja joita itseasiassa minulle on syötetty salaa jo lapsena kotona perinteisesti lihapullataikinan seassa!!). Kuhaa ja metsäkanalintuja olen saanut maistella silloin tällöin kyläillessä ja jäniksen olen kerran jopa ihan itsekin paloitellut ja valmistanut ruuaksi. Hirveäkin on jonain vuotena ollut saatavilla vanhempien naapurin kautta.

Kuluneena vuotena - metsästäjä-kalastajaperheeseen sotkeutuneena – olen saanut syödä kuhaa ja hirveä useasti! Leivitettyä kuhaa, kuhapyttäriä, mantelikuhaa, kuhatortillaa, hirviburgeria, hirven jauhelihaa monessa muodossa, hirvikäristystä ja italialaiseen tyyliin hauduteltua hirvipataa. Ihania makuja ja arvokasta syötävää! Makaroni-jauhelihamössökin tuntuu paljon hienommalta kun miettii minkä työn sen proteiinin hankkimiseksi hirviporukka on tehnyt – puhumattakaan siitä rahasta minkä tuo harrastus vie! Hattu kouraan –olo on aina riista-aterian ääreen istuessa!

Pääsiäisen aikaan tuli päivä, kun minulle valmistettiin ja tarjottiin anoppilassa karhua. Melkeinpä malttamattomana odotin että pääsen maistamaan tuota riistaisinta kaikesta riistasta. Ennakkoon minua varoiteltiin että liha voi olla voimakkaan makuista ja annettiin ymmärtää että jos en tykkää niin ei haittaa. Muruseni isä valmisti karhusta käristyksen, jota haudutteli hartaasti punaviinissä. Kylkeen puolukkahilloa ja juomaksi kylmä savuolut - makuelämys oli huikea! Mahtavan täyteläinen riistan maku, pehmeäksi hauduteltu rakenne ja tummanpuhuvat sävyt lautasella. Ihanaa!

Muutama viikko sitten sain syödä karhua toiseen kertaan kun murunen vapaaviikonloppuna ruuanlaittovuorollaan loihti lautaselle mahtavan annoksen karhusta ja oluesta. Liha hauduteltiin oluessa kypsäksi ja kastike viimeisteltiin kermalla ja yrteillä. Alle riisiä ja päälle hunajaglaseerattuja sipulirenkaita – vain puolukka unohtui. Juomana oli tietenkin kylmä savuolut – Laitilan Savu India Pale Ale. Kyllä kelpasi! (Ja karhua on kuulemma vieläkin pakastimessa…)



n. 500 g:n pala jäistä karhun lihaa (myös hirvi sopii tähän ohjeeseen!)
nokare voita
tilkkanen öljyä
suolaa
mustapippuria
3-4 dl tummaa olutta (esim. Velkopopovický Kozel Dark)
2 dl kuohukermaa
1 rkl tuoretta persiljasilppua (tai 1,5 tl kuivattua)
0,5 rkl tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua)

1. Anna lihapalan sulaa noin puolisen tuntia niin että se on selvästi vielä jäässä. Vuole lihapalasta ohuita lastuja terävällä veitsellä (tämä vie aikaa ja vaatii voimaa!!). Putsaile samalla kalvot, jänteet yms. pois lihasta.
2. Sulata voi pannulla ja lisää siihen tilkkanen öljyä. Ruskista lihat pienissä erissä, mausta ne suolalla ja mustapippurilla ja nosta syrjään odottamaan
3. Kun kaikki lihat on ruskistettu, laita ne takaisin pannulle ja lisää joukkoon olutta pienissä erissä. Kypsennä miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää olutta sen verran että liha ei pääse missään vaiheessa kuivumaan. Pannulle saa jäädä nestettä. Jos käytät kuivattuja yrttejä, lisää ne tässä vaiheessa
4. Kun liha alkaa olla kypsää ja pehmeää, lisää pannulle kerma. Keittele vielä hetkinen kunnes kerma on saostunut sopivaksi kastikkeeksi
5. Mausta tuoreella persiljalla ja timjamilla. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria
6. Tarjoa riisin tai perunan, paistetun sipulin ja puolukkasurvoksen kanssa

18. lokakuuta 2017

Valkohomejuustoa uunissa

Eräänä viikonloppuna pääsimme murusen kanssa nauttimaa harvinaisesta hetkestä: ei lapsia kummassakaan päässä ja sen myötä mahdollisuus tehdä mitä vaan. Samaan harvinaiseen saumaan sattui olemaan Viikatteen keikka Kerubissa ja tuohon tilaisuuteen oli oitis tartuttava! Hyvää musiikkia hyvässä seurassa ja pari huurteista siinä sivussa – mitäpä muuta sitä voisi kaivatakaan? No, yöpalaa tietenkin!

Viime kesänä hieman ekstempore-henkeen toteutettu lomanalottajaisolusella käynti päättyi yöllä ekstempore-henkeen hätäisesti kyhättyihin ruishirviburgereihin teemalla ”mitä kaapista sattuu löytymään”. Hyviä olivat nekin ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin jonottaa grillillä ja syödä jotain höpöhöpöhöttöä. Hirvenjauhelihasta tehty pihvi, ruispalat, gouda, tomaatti ja majoneesi muodostivat hyvän kokonaisuuden ja oikein maukkaan yöpalan.

Nyt tällä kertaa valmistauduttiin yöpalan valmistamiseen jo ennakkoon! Ajateltiin että tehdään ihan vaan isot voileivät keikan jälkeen - juustoa ja pekonia ja kananmunaa ja kasviksia. Satuttiin katsomaan telkkaria sitten iltana eräänä ja sielläpä eräs komediasarjan keskeinen henkilö kokkaili ohimennen uunibrietä – monen muun herkun ohella. Kysäisin muruselta onko hän tätä maistellut ja kuulin että on valmistanutkin sitä useampaan kertaan. Dipattava valkohomejuusto on ollut itselläni testattavien listalla jo pitkään ja tartuin tähän ajatukseen hetioitis – enkä päästänyt irti.

Keikalta kotiin ja uuni lämpiämään eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun päästiin kastamaan patongin palasia sulaan lämpimään juustoon. Mahtavaa – nyt oli yöpala kohdallaan!



1 kiekko valkohomejuustoa (le Rustique on hyvä kun voi kypsentää pakkauksessaan)
valkosipulia maun mukaan (laitettiin ihan älyttömästi – yksikin kynsi varmaan riittäisi!)
pieni loraus valkoviiniä
muutama oksa timjamia

lisäksi:
vehnäpatonkia tai maalaisleipää

1. Laita juusto uunipellille leivinpaperin päälle. Jätä puinen rasia paikoilleen
2. Pistele juuston päälle reikiä terävällä veitsellä. Kuori sopivaksi katsomasi määrä valkosipulinkynsiä ja leikkaa ne ohuemmiksi paloiksi pitkittäin. Töki palasia juuston kolosiin
3. Valuta päälle valkoviiniä ja asettele timjamit päällimmäiseksi
4. Kuumenna juustoa 200-asteisessa uunissa kunnes se on sulanut aivan löysäksi – noin 15 minuuttia.
5. Dippaa lämpimään juustoon patonkia

16. lokakuuta 2017

Salted caramel –piirakka

Ihana kiireetön lauantaiaamu! Heräsin aamulla ajoissa – ihan sisäisen herätyskelloni herättämänä. Keittelin kahvia, join sitä rauhassa lueskellen uutisia, laitoin pojille aamupalaa – kerrankin kaikki ihan ilman ylimääräistä hoppuilua. Minnekään ei ollut menoa, joten pyjamapäivä oli suunnitteilla ja toteutusta vailla valmis!

Aamupalahommien jälkeen laitoin uunin päälle ja aloin leipoa. Pojat puuhailivat rauhassa huoneissaan omiaan ja muru vietti tovin läppärin ja bluetoothkajarin seurassa saaden ne viimeinkin ymmärtämään toisiaan. Siinäpä paloittelin, mittailin ja sekoittelin ihan kaikessa rauhassa ja huolella keskittyen – ja nauttien! Pian mehevä suklainen pohja olikin valmis ja jäähtymässä. Seuraavaksi renssaamista, kuorimista, pilkkomista ja ruskistamista ja pian uuniin pääsikin hirvipata hautumaan mietoon lämpöön.

Jännittävin osa piirakasta oli vielä jäljellä, nimittäin se kinuski. Muutaman kerran olen eri tarkoituksiin yrittänyt kinuskia tehdä ja lopputulos on ollut yleensä joko kitkerä tai kivikova. Jos noita karikoita olen yrittänyt väistää, niin kinuski on ollutkin sitten luirua vaikkakin ehkä hyvän makuista. Nyt mittasin, keittelin, maistelin ja testailin. Vartin kohdalla arvelin seoksen olevan melko lähellä toivottua. Ja nyt viimeinkin onnistuin!! Maku oli kohdallaan ja samoin rakenne sekä lämpimänä levitettäessä että viileänä piirakkaa leikatessa. Ohjeen mukainen määrä ei tosin riittänyt koko pellillistä peittämään ja alla olevaan ohjeeseen olen muuttanut määrät suoraan 1,5-kertaisiksi. (Ohje: Yhteishyvän Ruoka 4/2017)



pohja:
175 g margariinia
175 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
4,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
0,75 dl kaakaojauhetta
1 dl maitoa

täyte:
3 dl fariinisokeria
3 dl kuohukermaa
40 g voita
0,75 tl suolaa

lisäksi:
sormisuolaa

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen
2. Sulata voi ja suklaa varovasti mikrossa välillä sekoitellen. Vatkaa joukkoon kananmunat ja sokerit
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan. Lisää lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi
4. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Paista pohjaa 30 minuuttia ja jäähdytä
5. Valmista kinuski pohjan jäähdyttyä. Mittaa sokeri ja kerma kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä huolella hämmennellen 15-20 minuuttia. Pudota tippa kinuskia kylmään veteen. Jos se jähmettyy, on kinuski valmista. Anna jäähtyä pari minuuttia ja sekoita joukkoon voi ja suola.
6. Levitä kinuski pohjalevyn päälle ja ripottele pinnalle sormisuolaa (itse ripsautin suolamyllystä muutaman hippusen). Nosta viileään jähmettymään ja säilytä viileässä.

17. syyskuuta 2017

Sitruunainen mozzarellaspagetti

Eipä tuosta ole pitkäkään aika kun tein viimeksi kesältä maistuvaa tuoretomaattipastaa. Pestoa, tomaattia, valkosipulia ja mozzarellaa. Selailin Glorian Ruoka&viini –lehden numeroa 4/2017 ja silmiini suorastaan hyökkäsi ihanan herkullisesti kesältä näyttävä pasta. Tomaattia, valkosipulia, mozzarellaa – tutut ainekset lautaselta mutta lisäksi vielä vihreää. Ja otsikko lupasi myös sitruunaa. Aivan pakko testata!

Ruokaa tehdessäni teki mieli säätää mutta tein kuitenkin (melkein) ohjeen mukaan, aivan pienillä säätelyillä että saisin selvää näiden kahden ohjeen eroista lautasella. Ajattelin että ruuassa on pastan määrään suhteutettuna liian vähän tomaattia, liikaa valkosipulia, liikaa sitruunaa, liikaa basilikaa, liikaa pinaattia ja liian vähän mozzarellaa. Maltoin mieleni ja laitoin noin suunnilleen ohjeen mukaiset määrät aineksia (no okei, pinaattia vähän vähemmän kun se aina hämää määrällään).

Keitin, pilkoin, paistoin ja sekoitin. Söin ja olin mykistynyt! Täydellinen yhdistelmä kaikkea! Kaikki maut löytyivät lautaselta, mutta mikään ei jättänyt muita varjoon. Unohdan edellisen kokeilun ja totean että tämä on se oikea!



2 annosta

200 g spagettia
125 g kirsikkatomaatteja
1-2 valkosipulin kynttä
iso luraus oliiviöljyä
1 tl sitruunankuoriraastetta
0,25 dl sitruunamehua
0,5 ruukkua basilikaa
50 g babypinaattia
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 pallo (125 g) mozzarellaa

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan
2. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja huuhdo ja halkaise kirsikkatomaatit. Kuullota niitä hetkinen pannulla oliiviöljyssä
3. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuorta. Purista noin puolikkaan sitruunan mehu. Hienonna basilika karkeasti. Huuhdo pinaatin lehdet ja poista halutessasi lehtien kannat. Lisää ainekset pannulle tomaattien joukkoon. Sekoittele mutta älä kypsennä. Maista suolalla ja pippurilla
4. Valuta kypsä pasta ja sekoita kasvisseos pastan joukkoon.
5. Annostele lautaselle ja revi mozzarella päälle. Rouhaise pinnalle vielä kevyesti mustapippuria

10. syyskuuta 2017

Marinoitu parsakaali

Syksy on siinä vaiheessa että tämän vuoden perunasato on nostettu. Pienestä perunamaasta saatiin tänä vuonna noin 8 kg perunoita. Perunat olivat jälleen kerran hyvälaatuisia, mutta mukulat jäivät harmittavan pieniksi.

Kuopus toivoi ruuaksi lihapullia ja perjantaina aamuvuoron jälkeen niitä sitten teinkin. Lihapullien kaveriksi keitettiin ensimmäinen satsi omia uusia perunoita – ja kyllä vaan ne olivat hyviä! Muutama siivu kunnolla suolattua silliä olisi kruunannut aterian, mutta eipä tullut asia mieleen ennen kuin ateria oli jo menossa parempiin suihin.

Tein aikuisille lisukkeeksi parsakaalia. Parsakaali on melkeinpä inhokkini kasvismaailmassa, mutta taannoin raakaruokakurssilla tekemäni parsakaalisalaatin jälkeen olen päättänyt antaa sille vielä mahdollisuuden todistaa herkullisuutensa.

Kuten ruokakurssilla, myös nyt, parsakaali sai kaverikseen voimakkaita mausteita ja makuja. Inkivääriä, seesamiöljyä, chiliä ja soijaa – ei kai noilla nyt mikään voi mennä pieleen! Parsakaalit tulivat uunista ihanan rapeina ja tuoksuvina ja jätin ne ohjeen mukaan marinoitumaan. Lopputulos olikin sitten lötkö ja pehmeä – luonnollisestikin. Jäin miettimään kannattaisikohan mausteliemi tarjotakin kastikkeen tapaan erillään jotta parsakaalin rakenne jäisi paremmaksi. Ehkäpä joskus testailen. Maut olivat hyvät ja toivat kivasti särmää peruna-lihapulla-ateriaan. (Ohje: Yhteishyvän Ruoka 4/2017)



2 annosta

1 parsakaali
1 rkl öljyä
0,25 tl suolaa

marinadi:
0,5 sitruunan mehu
chiliä maun mukaan
1 rkl inkivääriraastetta
0,5 ruukkua korianteria
0,25 dl soijakastiketta
2 tl hunajaa
2 tl seesamiöljyä

1. Leikkaa parsakaali kukinnoiksi (paloittele myös varret) ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle. Valuta päälle öljyä ja mausta suolalla. Kääntele käsin hieman että öljy leviää parsakaaleihin kauttaaltaan. Paahda 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia
2. Valmista marinadi. Hienonna korianteri ja sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa. Kaada marinadi paahdettujen parsakaalien päälle ja jätä maustumaan n. puoleksi tunniksi ennen tarjoamista

9. syyskuuta 2017

Jerk-maustetut broilerivartaat

No nyt jäi suu auki! Useammastakin syystä!

Vietettiin murun kanssa leppoisaa – ja yllättävän lämmintä - sunnuntai-iltaa kotosalla. Saunottiin rauhassa ja ryhdyttiin ruuanlaittopuuhiin vasta melkeinpä iltapala-aikaan. Toki olin lihat jo päivällä maustanut ja laittanut vartaat valmiiksi eli jäljelle jäi vain kypsennys. Grillailu aloitettiin varovaisesti koska mausteiden palaminen huolestutti hieman. Hissukseen ja sopivalla lämmöllä vartaat kypsyivät täydellisiksi. Suu auki ekan kerran!

Istuttiin pöytään ja annosteltiin ruoka lautasille. Lasiin kylmää hedelmäistä valkkaria ja ensimmäinen suupala suuhun! Aivan mahtava makujen harmonia suorastaan poksahti suussa! Kermaviilikastike tasapainotti mukavasti mausteseoksen tulisuutta ja sitruuna antoi kivaa happoa vartaille. Viinivalinta oli osunut kohdalleen yllättävän hyvin näinkin mausteiselle ruualle, vaikka pullo oli valkattu ihan sieltä halvimmasta päästä sen kummemmin katsomatta. Suu auki toisen kerran!

Lautanen tyhjeni ja pikkuhiljaa alkoi tuntua että chiliä olisi voinut olla hieman vähemmänkin. Nenää sai niistää ja salaatissa olevista juustokuutioista etsiä hieman helpotusta poltteeseen suussa. Kermaviilikastikkeen topakka limekin alkoi tuntua suuhun liian happoiselta. Nopsaan lautanen tyhjäksi ja jäähdyttelemään. Suu auki kolmannen kerran!

Onneksi jälkkäri oli huolella mietitty. Tulisen ja voimakkaan makuisen broilerin ja salaatin jälkeen söimme kipolliset kotitekoista vanilja-valkosuklaajäätelöä ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Ei poltellut chili enää suussa vaan tilalle tuli pehmeää viileyttä ja makeutta. Mahtavaa! Suu auki neljännen kerran!

Kesä on ohi ja grillailut oli tältä erää varmaan tässä. Ensi kesänä tätä uudelleen koska tämä oli kuulemma paras ateria, jonka olen valmistanut! Jos jotain tästä säätäisin, niin jättäisin limen pois kastikkeesta kokonaan. Vartaiden voimakas chili ja sitruunan happo eivät kaipaa enää lisää potkua, vaan kastikkeen pointti olisi mielestäni nimenomaan tasapainottaa ja pehmentää broilerin makumaailmaa. Mutta kirkkaasti jatkoon siis! (Ohje: Maku 4/2017)



600 g broilerin paistileikkeitä
2 sitruunaa

mausteseos:
1 rkl suolaa
2 tl persiljaa
2 tl timjamia
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl sipulijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl (tai maun mukaan) chilihiutaleita
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
0,25 tl kanelia

kermaviilikastike:
200 g kermaviiliä
2 rkl limemehua
0,75 tl suokaa
0,5 tl sokeria
0,25 tl mustapippuria

1. Sekoita mausteseoksen ainekset yhteen
2. Leikkaa paistileikkeet kolmeen osaan ja pyörittele ne mausteseoksessa. Jätä viileään maustumaan muutamaksi tunniksi
3. Valmista kermaviilikastike sekoittamalla ainekset yhteen. Jätä odottamaan viileään
4. Pese sitruunat huolella: Leikkaa sitruunat viipaleiksi ja puolita viipaleet puolikuun muotoisiksi
5. Laita varrastikkuihin broileria ja sitruunaa vuorotellen.
6. Grillaa vartaat kypsiksi. Tarjoa salaatin ja kermaviilikastikkeen kera

6. syyskuuta 2017

Igorin kana

Ja taas aikaani jäljessä…

Igorin kana oli blogimaailmassa pinnalla joskus. Niin kauan aikaa sitten että en edes muista enää milloin. Katselin herkullisia kuvia ja kyllä, teinkin kyseisen ruuan. Ja syötiin ja todettiin todella hyväksi. Ja kuvasin ja kirjoitin ohjeenkin muistiin. Mutta tänne se jäi, wordin syövereihin unohduksiin ja hautautui blogihiljaisuuden sisään. Kunnes sen oli aika tulla esiin!

Pikkuhiljaa ruuan laittaminen ja kirjoittaminen ovat saaneet taas tilaa elämässäni. Kiireisten ja raskaidenkin vuosien jälkeen huomaan välillä että minulla on taas aikaa – ja välillä energiaakin – elää myös itselleni ja tehdä niitä asioita mistä nautin. Luonnossa liikkuminen on vallannut yhä enemmän tilaa ja tänä kesänä olen taas usein löytänyt itseni geokätköjä etsimästä ja perhosia bongailemassa. Ehkäpä elämä alkaa nyt viimein asettua niihin uomiinsa mihin sen on tarkoitus asettuakin.

Alla on pari kiireistä ja pitkää viikkoa töissä ja vapaa-ajan tiimoilta. Lukuvuoden aloittelu on aina yhtä kiireistä eikä mikään aika tahdo riittää saamaan hommia valmiiksi. Useampi viikonloppukin on mennyt kulkiessa pitkin poikin. Sunnuntaiaamuna heräsin pitkästä aikaa kiireettä ja keitin kahvin. Avasin koneen ja selailin viimeisimmät kuulumiset sanomalehdestä ja somesta. Kaadoin toisen kupin kahvia ja pyysin pojat aamupalalle. Jääkaapissa nökötti houkuttelevina kaksi mehevää paprikaa jotka teki mieli leikata aamupalaleipien päälle. Mutta ei, sillä ruokalistalla oli Igoria. 1,5 tuntia myöhemmin huomasin edelleen istuvani keittiössä pöydän ääressä. Kolmas kuppi kahvia menossa ja sormet pomppivat näppäimistöllä. Muru tuhisi vielä ja käänsi kylkeään – nukkui karhunmetsästysviikon univajetta kiinni. Kerrankin ei ollut kiire minnekään!

Iltapäivällä Igor tuoksui uunissa ja sen valmistuttua istuttiin rauhassa ruokailemaan. Pojat painuivat pihalle ja aikuiset nauttivat jälkkäriksi siivut kaakaolikööriä. Eikä vieläkään ollut kiire!



6-8 annosta

800 g broilerin fileetä
öljyä paistamiseen
1tl suolaa
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
0,5 dl tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
mustapippuria
2 dl kanalientä
350 g smetanaa
1 maustekurkku
kourallinen lehtipersiljaa

1. Ruskista broilerin fileet kuumalla pannulla niin että ne saavat hieman väriä. Nosta fileet voideltuun uunivuokaan ja ripottele niiden päälle suolaa
2. Kuori sipulit. Leikkaa sipulit ja paprikat suikaleiksi ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuullota kasvikset pehmeiksi pannulla
3. Lisää pannulle tomaattipyree ja kypsennä sitä pari minuuttia. Lisää joukkoon hunaja, suola, pippuri ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi.
4. Sekoita joukkoon smetana ja anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä kunnes se sakenee hieman
5. Kuutioi maustekurkku ja hienonna persilja. Sekoita ne kastikkeen joukkoon ja kaada kastike uunivuokaan broilerin fileiden päälle
6. Kypsennä 175-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoa lisukkeena riisiä, pastaa tai perunoita.

27. elokuuta 2017

Pataleipä

Kotitekoinen leipä on heikkouteni! Juureen leivottu ruisleipä vie kielen mennessään eikä vaalea leipä häviä ruisleivälle ollenkaan. Joitakin vuosia sitten leivoin kaiken leivän itse; ruisleivän juurella ja vaalean leivän vaivaamattoman leivän ohjeella. Ruisleivän kanssa ongelmaksi tuli juuren säilyvyys. Säilytin juurta jääkaapissa ja leivoin leivän kerran viikossa. Leipää tuli aivan liikaa. Laitoin juuren sitten pakastimeen, mutta sepä suuttui minulle moisesta kohtelusta eikä halunnut enää lähteä toimimaan. Se siitä ruisleipähommasta.

Vaalean leivän leipominenkin jäi pikkuhiljaa aivan kokonaan. Vaikka vaivaamaton leipä on vaivaton niin siltikin tekeminen tuntui vaivalloiselta. Siirryimme aivan kokonaan kaupan leipähyllyille. Ruisleipä ja nimenomaan ruispalat on meillä aamu- ja iltapalapöydän vakkari. Lapset tykkäävät syödä välillä vaaleaa leipääkin mutta tuntuu hölmöltä ostaa höttöleipää joka on säilöntäaineilla höystetty kun sen leivän paistaa niin nopsaan itsekin.

Olen aina aikaani jäljessä. Pataleipä tuli ja oli ja lieneeköhän jo mennytkin. Itse testasin pataleivän vasta viime syksynä ja sehän osoittautui aivan loistavaksi keksinnöksi! Vieläkin vähän helpompi kuin vaivaamaton leipä – vaikka melko lailla samanlainen periaate leivän teossa onkin. Ainekset sekaisin, pitkä kohotus, taikina pöydälle ja lyhyt kohotus ja sitten vaan uuniin.

Sopiva pata tuotti hieman ongelmia. Kotona paistoin leivän Kermansaven kannellisessa padassa, mutta se oli liian laakea ja leipä levisi paiston aikana lähinnä sivulle päin ja leivistä tule usein leveitä ja littanoita. Eräänä viikonloppuna lupasin tehdä leivän muruseni luona joka oli ihastunut tuoreen leivän makuun. Hänen kattilakaapistaan löytyikin oikea aarre: pieni Arabian kokkipata, joka oli kaapin perällä hyljättynä ja käyttöä vailla. Sain adoptoida tuon pienen kaunottaren leipähommia varten. Nyt on hyvä paistella.



7 dl vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl vettä

lisäksi:
rypsiöljyä

1. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne sekaisin. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa
2. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja anna taikinan kohota huoneenlämmössä 12-24 tuntia
3. Ennen paistoa kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja käännä kaksinkerroin. Älä vaivaa! Ripottele päälle jauhoja ja peitä liinalla
4. Laita kannellinen uunipata uuniin ja lämmitä uuni 225 asteeseen
5. Kun taikina on kohonnut pöydällä puolisen tuntia, ota pata uunista ja pyyhkäise sen sisäpinta öljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja laita kansi päälle
6. Nosta pata takaisin uuniin ja paista leipää 30 minuuttia. Ota kansi pois ja jatka paistoa vielä 15 minuuttia

13. elokuuta 2017

Valkosuklaakakku

Kerran kesässä täytyy tehdä mansikkakakku. Tänä kesänä mansikoilla herkuttelu on jäänyt myöhäksi, kun pakastamispuuhiinkin ehdin nipin napin kesälomani viimeisellä viikolla heinäkuun lopussa. Yleensä mansikkahillokattila on liedellä porissut ja heinäkuun puolivälissä. Mansikkakakun aika tuli tänä vuonna vasta elokuun puolessa välissä. Päivää ennen minun lukuvuoteni aloitusta ja kolmea päivää ennen poikien koulun alkua. Ehkäpä tämä sitten oli kesäkauden päättäjäiskakku tai arkisen pyörityksen aloituskakku. Niin tai näin, mahtavan makuista se kuitenkin oli!

Tämän kakun ohjeen olen muruseltani saanut ja kakku on yksinkertaisuudessaan todella mukava ja nopsa valmistaa. Kertaalleen olen itsekin tätä tehnyt ja silloin mansikoiden puuttuessa laitoin koristeeksi vesimelonia ja suklaarusinoita. Kakku on tuhti, täyteläinen ja makea, joten marjat tai hedelmät päällä raikastavat kokonaisuutta kivasti. Mielestäni mansikat ovat ehdottomasti paras – ja varsinkin kesään sopivin - valinta! Tänään kakun päälle löytyikin yllärinä vielä vadelmia pienen metsässä tehdyn tutkimusretken yhteydessä. Saatiin siis kesän parhaat herkut samaan kakkuun.



pohja:
200g keksejä
100 g voita

täyte:
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g valkosuklaata

1. Pingota irtopohjavuoan (halk.23cm) pohjan ja reunan väliin leivinpaperi
2. Hienonna keksit monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen sekaan. Levitä seos kakkuvuoan pohjalle ja jätä odottamaan
3. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sen joukkoon tuorejuusto sähkövatkaimella edelleen vatkaten. Vatkaa kunnes seos on sileää ja tasaista.
4. Sulata suklaa ja sekoita se kermatäytteen joukkoon.
5. Levitä täyte pohjan päälle ja anna asettua kylmässä vähintään 4 tuntia ennen tarjoamista

11. elokuuta 2017

Tuoretomaattipasta

Loppukesä on tomaattien parasta aikaa. Kotimaisia tomaatteja saa edullisesti ja ne ovat kauniin värisiä ja herkullisen tuoksuisia. Ja maku on tietenkin täyteläinen. Selailin näytelehtenä tullutta Kotivinkkiä (13/2017) eräänä lomapäivänä aamukahvia hörppiessäni ja nappasin talteen tämän herkullisen näköisen ja yksinkertaisen pastaohjeen. Ohje pääsi testiin parin viikon päästä kun lapset olivat lomailemassa isänsä kanssa – eli silloin kun voi syödä aikuisten kesken ihan mitä haluaa.

Jalostin ohjetta sen verran että käytin jääkaapista pestopurkin jämän tähän ennen kuin se olisi liian myöhäistä. Ohjeessa olleen basilikan jätinkin sitten pois koska pestosta saa basilikan makua jo aivan tarpeeksi. Pinjansiemenet korvasin cashew-pähkinöillä – ihan vaan taloudellisista syistä. Muutoksista huolimatta lopputulos oli ihana! Pestoa olisi voinut olla vähän enemmän, samoin kuin suolaa. Ja mozzarellaakin olisi voinut syödä muutaman nökäreen enemmän.

Vaikka ennakkoon hieman epäilytti kuinka kanssasyöjälle kasvisruoka maistuu, mutta jälleen kerran sain yllättyä iloisesti ja katsoa kun ”jos ihan vähän ottaisin lisää” –annoskin katosi lautaselta nopeasti. Tämä menee siis täydellä kahden äänen kannatuksella jatkoon herkullisuutensa vuoksi saaden allekirjoittaneelta ansaitun kunniamaininnan siitä että ruoka oli nopsa valmistaa myös arki-iltana.



2 annosta

180 g pastaa
250 g kirsikka- tai miniluumutomaatteja
0,5 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
0,25 tl mustapippuria
0,25 tl suolaa
1 pallo mozzarellaa
1 dl paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä
3 rkl pestoa

1. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan
2. Pese pastan valmistuessa tomaatit ja puolita tai lohko ne. Laita tomaatit kulhoon
3. Mittaa öljy pannulle. Kuori valkosipulin kynsi ja raasta se öljyn joukkoon. Kuumenna öljy ja kuullota valkosipulia hetkinen.
4. Kaada kuuma öljy tomaattien päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita ja jätä maustumaan
5. Paloittele mozzarella ja rouhi pähkinät
6. Valuta kypsä pasta ja sekoita sekaan pesto tasaisesti. Sekoita joukkoon tomaatit öljyineen
7. Tarjoa mozzarellan ja pähkinöiden kera

7. elokuuta 2017

Paistettu Oreo-juustokakku

Kotiviikonloppu, muru ja lapset. Ja itse asiassa vain toinen lapsista toisen mentyä mökkeilemään serkkunsa kanssa. Ei suunnitelmia, eikä kummempaa tekemistä. Sateista säätä lupaillut koko lauantaille. Eli leipomaan!

Pikainen pläräys ruokaohjelootalla ja pikainen pyörähdys kaupassa aamupäivästä ja illaksi saatiin sitten herkkua maisteltavaksi. Aurinkokin pilkahteli illasta esille ja päästiin takapihalle istuskelemaan kakkupalasten kanssa.

Täyteläistä, makeaa, tuhtia ja täyttävää herkkua! Pieni pala riitti hillitsemään enimmän makean nälän. Onneksi tämä ei jääkaappisäilytyksestä säikähdä, pikemminkin maku vaan paranee kakun lepäillessä jääkaapissa. Tästä riitti syömistä monelle päivälle. (Ohje: Maku 1/2015)



pohja:
300 g Oreo-täytekeksejä (tai Domino tmv.)
80 g voita

täyte:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (397g) kondensoitua maitoa
4 munaa
1 tl vaniljasokeria
100 g Oreo-keksejä (tmv.)

1. Murskaa pohjaan tulevat keksit monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksirouheen sekaan.
2. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (halk 23cm) pohjan ja reunan väliin ja voitele vuoan reunat. Painele keksirouhe vuoan pohjalle tasaisesti ja nosta vuoka jääkaappiin odottamaan
3. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi sähkövatkaimella ja sekoita joukkoon kondensoitu maito ja kananmunat. Mausta seos vaniljasokerilla
4. Rouhi loput täytteet keksit karkeaksi rouheeksi veitsellä ja lisää keksirouhe täyteseokseen
5. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle
6. Paista 150-asteisen uunin alatasolla 40 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja jätä kakku kypsymään jälkilämpöön vielä tunniksi.
7. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja irrota vuoasta. Siirrä kakku lautaselle ja siirrä jääkaappiin vähintään tunniksi ennen tarjoamista

2. elokuuta 2017

Hulihuli-broileri

Olin viime keväänä kansalaisopiston kakkukurssilla ystäväni kanssa. Jutusteltiin ruuanlaitosta siinä tekemisen ohessa ja hän vinkkasi minulle nopean, helpon ja maukkaan hulihuli-broilerin ohjeen. Kirjoitin ainekset nopsaan puhelimelle muistiin. Ajatus jäi ja putkahti mieleen kun mietin sunnuntai-illalle ruokaa. Katsoin muistiinpanot jotka pikapikaa tein ja totesin että taitaa olla viisaampaa googlettaa hieman. Nappasin melkeinpä ensimmäisen vastaan tulleen ohjeen talteen, ihan vaan siksi koska kuva ohjeessa oli aivan mielettömän herkullisen näköinen. The Recipe Criticin ohjeessa broileri oli marinoitu, grillattu ja valeltu kastikkeella grillaamisen aikana. Ihanaa!

Minulla oli kuitenkin ajatus tehdä tämä ruoka uunivuoassa – ystäväni arkisen vinkin mukaan. Tein kastikkeen netistä löytämäni ohjeen mukaan ajattelematta yhtään sitä että ”pound” ei todellakaan tarkoita samaa kuin ”kpl”. Kokkailin kahdelle hengelle ja olin varannut ruokaan 3 rintafileeleikettä joten kastiketta oli todellakin liikaa. Laitoin puolet kastikkeesta rasiaan ja pakastimeen odottamaan seuraavaa kokkailukertaa – seuraavalla kerralla tämä on sitten todellakin pikaruokaa!

Olisin halunnut tehdä tämän ruuan paistileikkeistä, jotka sopivat mielestäni parhaiten uunikypsytykseen mutta kaupassa ei sattunut olemaan maustamattomia paistileikkeitä. Valitsin sitten seuraavaksi parhaan (lue: edullisimman) pakkauksen broileria. Mehun vaihdoin ananaksesta omenaan koska ruokaseuralaiseni mielestä ananas ei ole suositeltavaa ihmisravintoa. Voi olla, että ananaksen maku ei kastikkeen muiden voimakkaiden makujen alta olisi edes tullut esille – mutta en ottanut riskiä että ruoka olisi sen takia epämiellyttävää syödä.

Hyvää oli ja jatkoon meni!



600 g broilerin paistileikkeitä (käytin ohutleikkeitä vajaan 300g)

kastike:
1 cup (240ml) ananasmehua
0,5 cup (120ml) soijakastiketta
0,5 cup (120ml) fariinisokeria
0,5 cup (120ml) ketsuppia
0,25 cup (60ml) kanalientä
2 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 tl hienonnettua valkosipulia

lisäksi:
ruohosipulia (tai hienoksi hakattua punasipulia kun kokki ei muistanut hankkia ruohosipulia)

1. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Laita broilerit ja kastike muovipussiin, sulje huolella ja anna marinoitua vähintään kolmisen tuntia. Jos grillaat broilerit, ota kastiketta reilun desin verran syrjään ennen marinointia valelemista varten
2. Laita broilerit voideltuun laakeaan uunivuokaan ja kaada marinadi päälle. Kypsennä 200-225 -asteisessa uunissa kunnes liha on kypsää (paistoaika riippuu siitä mitä lihaa käytät ja paljonko sitä on. Kolmelle ohutleikkeelle sopiva paisto tuli 225 asteessa vajaassa puolessa tunnissa)

30. heinäkuuta 2017

Vadelma-marenkitorttu

Kesäloma alkaa olla ohi. Tänä kesänä pidin lomani yhteen menoon – neljä viikkoa huilia arkisesta aherruksesta. Ensimmäinen viikko meni lomaillessa aikuisten kesken pohjoisessa ja reippaillen pitkin metsiä ja tuntureita. Se viikko toi kokemuksia, elämyksiä ja nautintoja mutta seuraava viikko kotona menikin sitten palautumiseen ja lepäämiseen – sen verran hektinen ja fyysinen tuo viikko oli.

Kolme viikkoa kotona lasten kanssa ei aina ole kovinkaan rentouttavaa. Vaikka lomalla palkkatyöstä saa ollakin, on pyykkiä, siivousta ja ruuan laittoa enemmän kuin normiarkena kun olemme kaikki koulussa ja töissä. Yhden aikuisen taloudessa lomapäivistäkin iso osa menee kodin ja loma-arjen pyörittämiseen. Loma-ajoille tuntuu myös pakkautuvan paljon ylimääräistä tekemistä kotona mitä ei jaksa eikä ehdi työssä ollessa tehdä. Nyt on lasten huoneet siivottu ja sisustettu kuntoon, puhtaat matot on lattioilla, auto käytetty huollossa, kesän mansikat säilötty pakastimeen ja hilloksi ja piha siistitty etu- ja takapuolelta. Onneksi joissain väleissä on ehtinyt myös viettää hyviä hetkiä harrastusten parissa luonnossa liikkuen ja rauhoittuen mökkeilyn merkeissä.

Huomenna siis töihin taas. Lapset jatkavat vielä lomailua ja minä saan aloittaa taas arjen, työn ja vapaa-ajan toiveiden yhteensovittamisen. Kiirettä pitää taas varmasti koko lukuvuoden ajan, mutta ehkäpä tämä vuosi sujuisi kivuttomammin kuin edellinen.

Viimeinen lomapäivä. Herkutellaan! (Ohje: Glorian Ruoka&viini 5/2017)



pohja:
200 g kaurakeksejä
50 g suolaamattomia pistaaseja
75 g voita
1 rkl fariinisokeria

täyte:
4 dl vettä
3 dl vadelmia
0,5 dl sokeria
1 limetin mehu
4 kananmunan keltuaista
4 rkl perunajauhoja
1 rkl kylmää vettä
2 rkl voita

marenki:
4 kananmunan valkuaista
1,25 dl tomusokeria

koristeluun:
tuoreita vadelmia
1-2 rkl pistaaseja

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen
2. Murenna keksit monitoimikoneessa. Lisää joukkoon pistaasit ja anna koneen käydä vielä hetki, mutta niin että pistaasit jäävät rouheiksi. Sulata voi ja sekoita se fariinisokerin kanssa keksimuruihin.
3. Painele seos piirakkavuoan (halk. 25 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 10 minuuttia. Nosta uunin lämpötila sen jälkeen 200 asteeseen
4. Mittaa kattilaan vadelmat, vesi, sokeri ja limen mehu. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia. Valuta ja painele mehu siivilän läpi kulhoon ja kaada mehu sitten takaisin kattilaan
5. Erottele valkuaiset suureen kulhoon ja keltuaiset pienempään. Mittaa perunajauhot pieneen kulhoon ja sekoita niiden joukkoon vesi. Sekoita perunajauhoseos keltuaisten joukkoon
6. Kaada keltuaisseos ohuena nauhana vadelmamehun sekaan koko ajan sekoittaen. Lisää joukkoon voi ja kuumenna kunnes seos paksunee (tehdessäni paksuni ilman erillistä kuumentamista). Kaada vadelmatäyte piiraspohjan päälle
7. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää tomusokeri joukkoon pienissä erissä ja vatkaa kiiltäväksi. Nostele marenki vadelmatäytteen päälle vuokaan ja tasoita pinta kauniiksi. Voit myös pursottaa marengin.
8. Paista piirakkaa vielä 5-7 minuuttia kunnes marenki saa väriä

28. heinäkuuta 2017

Luumu-murupiirakka

Meillä syödään paljon hedelmiä. Tai lähinnä lapset syövät niitä aamu- ja iltapalan yhteydessä. Koko talvi popsitaan omenaa, päärynää ja banaaneja ja keväällä lapset jo alkavat kysellä milloin saa vesimelonia, viinirypäleitä ja luumuja.

No, ostinpa luumuja nyt sitten kun niitä kohtuullisella hinnalla alkaa saada. Ne eivät nyt sitten kuitenkaan maistuneet, vaan jäivät hedelmäkoriin nököttämään ja lopulta alkoivat olla hyvinkin kypsiä. Niin kuin minäkin.

Muistelin että ruokaohjelootassani oli luumupaistoksen ohje ja ajattelin tehdä sellaisen sellaisen ennen kuin luumut olisivat roskiskunnossa. En löytänyt ohjetta jota etsin, mutta silmiini osui nektariinipiirakan ohje jonka voi näppärästi toteuttaa myös luumuilla.

Eihän tämä nyt mennyt taas likikään ohjeen mukaan. Hedelmät olisi pitänyt marinoida – ajattelin että ovat mehukkaita jo muutenkin ja marinointi tekisi niistä vaan pelkkää mössöä. Kardemumman jätin taikinasta pois koska yöks! Mantelisen muruseoksen tein ilman mantelia käyttäen sen sijaan kaurahiutaleita, koska kylään oli tulossa manteliallergikko. Muutenpa ohjetta noudattaen mentiin ja lopputulos oli ihanan mehevä! Riitti vieraalle kotiin vietävääkin. (Ohje: Maku 3/2014)



taikina:
300 g voita
4 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
5 kananmunaa
200 g vaniljarahkaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
(2 tl kardemummaa)

hedelmät:
500 g luumuja tai 5-6 nektariinia
1 dl sokeria
0,5 dl calvadosia, rommia tai konjakkia

mantelimuru:
150 g voita
100 g mantelirouhetta (tai 1 dl kaurahiutaleita)
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl jauhettua inkivääriä

1. Huuhtele ja halkaise nektariinit/luumut. Poista kivet ja leikkaa ohuemmiksi lohkoiksi. Siirrä lohkot kulhoon ja lisää sokeri ja alkoholi. Anna maustua puolesta tunnista tuntiin huoneenlämmössä muutaman kerran välillä sekoittaen
2. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen samalla voimakkaasti vatkaten. Sekoita joukkoon rahka
3. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää ne taikinaan. Sekoita mahdollisimman vähän.
4. Kaada taikina syvälle leivinpaperilla vuoratulle uunipellille
5. Levitä hedelmälohkot taikinan päälle tasaisesti ja painele niitä kevyesti taikinan sisään. Valuta marinointiliemi päälle
6. Nypi muruseoksen ainekset yhteen ja ripottele seos hedelmien päälle
7. Paista 200-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia

26. heinäkuuta 2017

Hampurilaiskastike

Hampurilaiset kuuluvat kesään! Vaikka en hampurilaispihvejä teekään grillissä niin siltikin, hampurilaiset tuntuvat kuuluvan kesään. Hampurilaisten valmistamiseen kotona pitää nähdä hieman vaivaa. Tai oikeastaan sen verran paljon vaivaa että harvoin niitä tulee tehtyä. Ja jos tuleekin tehtyä, niin en siltikään ole vielä kertaakaan tehnyt sämpylöitä itse, vaan ostan kaupasta jotain hyviä täysjyväisiä tai rouheisia sämpylöitä joiden väliin hampurilainen kasataan.

Hampurilaisen sielu on mielestäni kastike. Pihvi voi olla ihan perus, mutta erilaisilla kastikkeilla ja juustoilla saa mukavaa vaihtelua hampurilaisten makumaailmaan. Lapset eivät kastikkeista hampurilaisen välissä oikein välitä, joten yleensä tulee mentyä ihan vaan perusmajoneesilla jota löytyy aina jääkaapista. Mutta kun vähän näkee vaivaa ja tekee edes sen majoneesityyppisen kastikkeen itse, saa taas vähän enemmän makua hampurilaiseen. Tämän helpon peruskastikkeen ohjeen otin Glorian Ruoka&viini –lehden numerosta 4/2016.



n. 3 dl

1 kananmuna
1 rkl ketsuppia
1 rkl dijonsinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
0,25 tl suolaa
1 dl rypsiöljyä
1 dl mietoa oliiviöljyä
(3-4 tippaa tabascoa)

1. Riko kananmuna korkealaitaiseen astiaan. Lisää ketsuppi, sinappi, etikka ja suola ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi
2. Sekoita öljyt keskenään ja kaada seos ohuena nauhana kananmunaseokseen koko ajan sauvasekoittimella sekoittaen
3. Mausta tabascolla ja tarkista maku

25. heinäkuuta 2017

Peruna-papusalaatti

Perunaa kuluu keittiössäni todella vähän. Kasvatan vanhempieni takapihalla pienellä ”plantaasilla” perunaa ja tuosta pienestä pläntistä pieni perheemme saakin melkeinpä koko talven perunat. Rahallista hyötyähän perunan kasvattamisesta näin pienessä mittakaavassa ei juuri ole, mutta tuntuu kyllä hienolta syödä oman maan perunaa silloin kuin sitä pöydässä täytyy olla.

Kesään peruna kuuluu oleellisesti! Tosin olen huomannut sen vähentyneen myös kesällä. Grillatessa makkaraa tai vaikkapa pihviä, teen lisukkeeksi mieluummin salaatin ja jotain hyvää juustoa tai vaikkapa herkkusieniä tai pikkutomaatteja vartaassa. Silloin harvoin kun varhaisperunaa syö, on se kuitenkin erityistä herkkua. Kaveriksi voita tai silliä ja siinäpä se makuelämys jo onkin.

Varhaisperuna taipuu mielestäni parhaiten salaattiin. Nyt on juuri oikea aika vuodesta tehdä perunapohjaista salaattia ja napata takapihalta kaveriksi pinaattia, salaatin lehtiä ja yrttejä. Hieman proteiinia pavuista, pehmeyttä avokadosta, suolaa fetasta ja kirpsakkaa särmää sipulista. Siinäpä se, täydellinen kesäsalaatti!



iso kevätsipuli varsineen
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
200 g keitettyjä varhaisperunoita
1 avokado
n. 2 dl isoja valkoisia papuja
5 dl salaattipinaattia
(salaatin tai viinisuolan lehtiä)
100 g fetajuustoa
mustapippuria

1. Leikkaa kevätsipuli ohuiksi renkaiksi kulhoon. Lisää joukkoon öljy, sitruunamehu, sokeri ja suola ja sekoita
2. Kuutioi perunat ja avokado ja sekoita ne sipulien joukkoon. Lisää kulhoon myös pavut
3. Huuhdo pinaatti (ja salaatti) ja paloittele feta. Sekoita nekin salaatin sekaan. Mausta mustapippurilla

24. heinäkuuta 2017

Pikainen mac’n’cheese

Arki-ilta ja pitäisi keksiä jotain syömistä. Jotain helppoa, nopeaa ja maukasta. Jotain joka valmistuu vaivatta ja niin nopsaan että ehtii vielä reippailemaan metsään ennen kuin uniaika yllättää. Murun kanssa tätä puhelimessa pähkäilimme tiedostaen sen, että molemmilla on alla raskas työpäivä ja kaunis kesäpäivä houkuttelee kirmailemaan pihalle harrastuksen parissa. Muru heitti sitten ajatuksen että onhan tuolla kaapissa makaronia jos ei muuta keksitä (jonkun verran avattuja makaronipusseja löytyi kaapin uumenista muuton yhteydessä). Jatkoin ajatusta että laitetaan sekaan vaan vähän voita niin sehän on ihan kelpo ateria. Sitten ajatus jatkui juustoon ja pekoniin ja todettiin että tässähän on tulossa pikaversio mac’n’cheesestä.

Mac’n’cheese on herkkua! Pastaa ja juustoa – ei vaan voi mennä vikaan. Useimmat ohjeet tuntuvat vaivalloisilta ja monivaiheisilta ja ovat sen vuoksi nimenomaan viikonloppuruokaa. Niihin täytyy raastaa useampaa juustolajia, keitellä kastikkeita ja haudutella vielä uunissa. Nyt oikaistiin kaikessa mahdollisessa. Vain yhtä juustoa, kastike otettiin pastakattilasta eikä uunia tarvittu lainkaan. Ruoka oli valmis käden käänteessä oli aivan mahtavan makuista!

Ratkaisevassa asemassa tässä muutaman aineksen ruuassa on tietenkin juusto. Kun juusto on hyvää, on ruokakin hyvää ja jos juusto on pahaa niin koko ruoka on pahaa. Juuston valintaan kannattaa siis kiinnittää huomiota. Cheddar on tällaiseen ruokaan mielestäni parasta ja cheddareissakin minulla on yksi vakiojuusto jota aina ostan. Osta tähän ruokaa juuri sitä juustoa mikä omaan suuhun maistuu! Gruyere, gouda, emmental – kaikki raastettavat juustot käyvät tähän oikein hyvin. Samoin tähän on helppo upottaa jääkaapista vaikkapa parmesaanin tai aurajuuston lopuskat.

Aikuisten kesken tehdessä laitettiin ruuan sekaan hienoksi pilkottua punasipulia antamaan vähän rapsakkuutta ja taittamaan ja piristämään hieman raskasta makumaailmaa. Punasipuli lisättiin pekonin sekaan pannulle paiston loppuvaiheessa ja jätettiin melko raa’aksi jotta kirpeys ja rakenne säilyisivät. Tein ruokaa myös lapsilleni kiireisenä perjantai-iltana ja silloin laitoin ruuan sekaan ruohosipulia.



2 annosta

n. 150 g kuivaa pastaa
1 pkt pekonia
1 valkosipulin kynsi
100 g cheddaria
suolaa
mustapippuria
ruoho-, puna- tai shalotsipulia

1. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan. Käytä vain vähän suolaa, koska keitinvettä käytetään ruokaan
2. Paloittele pekoni ja paista se pannulla kypsäksi. Valuta mahdollinen liika rasva pois pannulta
3. Kuori ja hienonna valkosipuli (ja puna- tai shalotsipuli) ja lisää pannulle pekonin sekaan. Kypsennä varovaisesti 1-2 minuuttia että valkosipuli ei pala. Nosta pannu levyltä odottamaan
4. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi
5. Kun pasta on kypsää, mittaa kattilasta noin 0,5 dl keitinvettä pannulle pekonin joukkoon. Nosta pannu takaisin lämpimälle levylle ja anna kuumentua. Valuta pasta ja kaada se pannulle
6. Lisää pannulle myös juustoraaste. Kuumenna sekoitellen kunnes juusto on sulanut ja ruoka on tasaista. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Lisää lopuksi joukkoon tuoretta ruohosipulia

16. kesäkuuta 2017

Thai-jauhelihakastike

Erehdyin lupautumaan ruuanlaittovuoroon eräänä arki-iltana koska suorastaan himoitsin erästä tiettyä ruokalajia. Muistelin että syömme tuona iltana aikuisten kesken, mutta sitten kävikin ilmi että junioriväkeä on tuona päivänä myös syömässä (ja tiesinhän minä toki sen mutta en vain muistanut). Tämän tietyn ruuan haluan kuitenkin säästää aikuisten kesken nautiskeltavaksi, joten suunnitelma meni uusiksi. Yritin vielä luistaa lupauksestani ja siirtää ruokavuoron kyseisen juniorin isälle, mutta ei enää onnistunut, vaan hän totesi hyvin onnellisena että lupaus on vaan lunastettava.

Mietintämyssy takaisin päähän siis. Muistin tämän ohjeen odottavan uusintakierrosta koska kuva jäi ensimmäisellä kokkauskerralla ottamatta. Pöydässä istuva juniori on tulisten makujen ystävä, joten huoletta pystyy itämaisen keittiön makuja ruokaan ujuttamaan. Kookos on juniorin isän inhokki, jota tosin jo hyvällä menestyksellä olen ruuan seassa saanut menemään. Kookosmaito mielessä ja hyvin onnellinen hymy huulilla minäkin lupasin lupaukseni lunastaa!

Kuinkas sitten kävikään? Sekä isä että juniori söivät hyvällä ruokahalulla. Inkiväärin ja chilin sieltä tunnistivat mutta sitten ruuassa maistui kuulemma joku jota eivät tunnistaneet. Epäilin sen olevan kookos… ”Onko tässä muka kookosta?!”, tuli kuin yhdestä suusta. Joo, kyllä siinä on. Hyvää, eikö totta! (Ohje: Yhteishyvän ruoka 2/2016)



1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
400 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
2 rkl punaista currytahnaa
400 g kookosmaitoa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria (tai 2 tl kuivattua)

1. Kuori ja hienonna sipulit ja kuori ja raasta inkivääri
2. Paista jauheliha öljyssä pannulla ja lisää loppuvaiheessa sipulit ja inkivääri sekä currytahna. Kypsennä miedolla lämmöllä muutama minuutti kunnes sipulit ovat pehmeitä
3. Lisää kookosmaito, currytahna ja hunaja (sekä korianteri jos käytät kuivattua). Keittele miedolla hiljakseen vartin verran kunnes koostumus on sopivasti saostunut.
4. Mausta korianterilla ja tarjoa riisin tai nuudeleiden kera

11. kesäkuuta 2017

Yrttiset perunaletut

Ensin tehdään arki-iltana mantelikuhaa. Käytetään hieman vähemmän kalaa kuin aiemmin, mutta tillipuntti on parasta käyttää kokonaan ja olisi ihan hölmöä jättää mantelilastupussin pohjalle vain hieman lastuja jäljelle odottamaan että ne jossain vaiheessa tulisi upotettua johonkin. Eli tehdään siis normaalikokoinen annos kuorrutetta. Kala on uunivuoassa, mössö päällä ja todetaan että kyllä, sitä jäi yli vaikka reilulla kädellä laitettiinkin. Päätetään maustaa perunamuusi tällä kertaa yli jääneellä manteli-tilli-parmesaaniseoksella – kanssakokkailijan pienestä epäilyksestä huolimatta.

Syödään kahteen pekkaan herkullinen ateria ja todetaan että muusia jäi yli. Koska ruokaa ei heitetä pois, muusi laitetaan rasiaan odottamaan jatkojalostusta. Kahden päivän kuluttua toisessa osoitteessa odottaa kaksi nälkäistä junioria ja kokki kuoppaa suunnitelmansa kuhapyttipannusta. Kipataan muusin jämät kulhoon ja sekoitetaan sen joukkoon kananmunaa ja paistetaan letuiksi. Kuhafileet pääsevät pannulle ihan semmoisenaan – vain voita, suolaa ja mustapippuria. Täydellinen paisto ja täydellinen viikonlopun avaus ruokapöydässä. Jopa lapsille maistui!

Huomataan, että lettuja jäi yli. Seuraavana päivänä äiti paistaa pannulla hieman sieniä, sipulia ja pekonia. Esikoinen syö mielellään ja kuopus saa lettujen kaveriksi pakastimesta kaivetun nakkipaketin jämän pannulla paistettuna. Letut syöty. Todetaan tyytyväisenä että hävikistä herkuksi!



perunamuusia (maustettu tillillä, parmesaanilla, hienonnetuilla mantelilastuilla ja oliiviöljyllä)
2-3 kananmunaa

Sekoita perunamuusin tähteen sekaan kananmunia sen verran että seoksesta tulee löysähkö taikina. Paista taikinasta lettuja pikkulettupannulla.

5. kesäkuuta 2017

Grillattu yrttifeta

Ah! Kesä on täällä! Vaikka säät ei tänä kesänä ihan joka päivä olekaan vuodenaikaan sopivilta tuntuneet, niin silloin on varmasti kesä kun lukuvuosi on päätöksessään ja suvivirsi laulettu. Työt jatkuvat vielä ja kesälomaa saan odottaa kuukauden päivät. Mutta kesä on kesä vaikka töissäkin olisi käytävä.

Grillikausikaan ei kylmän toukokuun aikana ole vielä päässyt käyntiin. Grilli on putsattu ja kasattu ja kertaalleen lasten kanssa ollaan makkaraa, herkkusieniä, parsaa, nuggetteja ja pekonia paisteltu ja ihan pihalla syötykin. Se oli se yksi ainoa lämmin viikonloppu kun tuli rapsuteltua pihamaa puhtaaksi ja laiteltua viljelylaatikot valmiiksi kylvöjä ja taimia varten. Onneksi on makumuistoja viime kesältä ja suunnitelmia tälle kesälle.

Viime kesän uusi tuttavuus oli grillissä yrttien kanssa kuumennettu feta. Yrtit sai napsia tuoreena omalta pihalta ja maut pehmenivät ihanaksi grillin lämmössä folion sisällä. Grillissä fetan kaveriksi kypsyi sekalainen setti kasslerpihvejä, perusgrillimakkaraa ja grillichorizoa. (Ohje: Glorian Ruoka&viini 4/2016)



2-3 annosta

200 g fetaa
1 valkosipulin kynsi
2 timjamin oksaa
2 oreganon oksaa
2 rkl oliiviöljyä
0,25 tl mustapippuria

lisäksi:
foliota

1. Levitä kaksi reilun kokoista foliota työtasolle päällekkäin. Voitele öljyllä ja aseta fetajuusto folion keskelle
2. Kuori valkosipulin kynsi ja viipaloi se ohuiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet fetan päälle ja rouhi päälle mustapippuria
3. Asettele juuston päälle yrttioksat ja kääri juusto tiiviiseen pakettiin
4. Grillaa epäsuoralla lämmöllä noin 20 minuuttia. Voit valmistaa juuston myös uunissa.